Mummojen aika

Abstract

Mummojen aika -tutkimuksen lähtökohtana oli ihmettely, miten aktiivi-ikäinen nainen ehtii olemaan mummo. Tutkimus perustui seitsemän 44-57 –vuotiaan mummon kanssa käymiini keskusteluihin. Pohdin narratiivisen tutkimuksen keinoin, millaisia merkityksiä mummot antavat ajalle ja ajassa elämiselle. Samalla tarkastelen, miten empiiriseen aineistoon perustuva tutkimus voi kehittää sosiologisen ajan ymmärrystä.

Rajasin tutkimuksessa käsiteltävät teemat kolmeen näkökulmaan: mummoksi tulemiseen, mummon sukupolviseen paikkaan ja mummoajan hallintaan. Tarkastelin mummoksi tulemista elämän käännekohtana. Mummoksi tuleminen edellyttää henkilökohtaisen muutoksen prosessointia sekä uuden tehtävän ja nimityksen haltuunottoa. Huoli ja huolehtiminen nousivat esiin keskeisinä mummojen tapoina elää ajassa.

Mummot tarkastelivat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. He havainnoivat muuttuvia ja pysyviä ilmiöitä ja kuljettavat sukupolvien ketjussa opittua traditiota lapsenlapsilleen. Mummot valitsivat tietoa, jota he siirsivät eteenpäin tai jättivät taakseen ja he loivat uusia kulttuurisia käytänteitä tuleville sukupolville.

Mummot tarvitsivat aikaa moniin asioihin. Työhön käytetty aika määritti mummouteen ja muihin tekoihin tarvittavaa aikaa. Mummot löysivät kuitenkin keinoja säädellä omaa ajankäyttöään ja kehittivät tapoja sovittaa mummoutta tehtävien runsauteen.

Mummojen suhde aikaan osoittautui reflektiiviseksi. Sosiologinen aika liittyi ajassa oleviin ilmiöihin ja tapahtumiin, joille mummot antoivat erilaisia merkityksiä. Aineistossa ja tutkimuksessa pohditut teemat nostivat esiin monia kiinnostavia sosiologisen ajan tutkimuksen näkökulmia.