Yksi käsite, monta merkitystä : käsitetutkimus 2000-luvun hyvinvointitutkimuksesta
Pyykkönen, Topias (2012)
Pyykkönen, Topias
Lapin yliopisto
2012
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201212101278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201212101278
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee 2000-luvun hyvinvointitutkimusta. Tutkin, minkälaisia merkityksiä hyvinvoinnille rakentuu hyvinvointitutkimuksissa ja minkälainen käsitys hyvästä elämästä niihin sisältyy. Työn tarkoitus on kuvailla hyvinvoinnille rakentuvien merkitysten kokonaisuus ja tuoda esiin taustalla oleva hyvän elämän ideaali ja sitä kautta tarjota välineitä hyvinvoinnista, hyvinvointitutkimuksesta ja hyvästä elämästä käytäviin keskusteluihin.
Etsin merkityksiä tulkitsevan käsitetutkimuksen keinoin. Tulkitsevan käsitetutkimuksen piirissä ajatellaan, että käsite saa merkityksensä suhteessa toisiin käsitteisiin, jolloin käsitteitä on tutkittava niiden käytön kautta. Tutkin suomalaisen hyvinvointitutkimuksen kannalta keskeisiä lähteitä kiinnittäen huomioni niihin käsitteisiin, joiden kautta hyvinvointi saa merkityksensä.
Hyvinvointi saa merkityksensä neljän eri käsitteen kautta: elinolot, elämänlaatu, subjektiivinen hyvinvointi ja kestävä hyvinvointi. Käsitteiden kautta hyvinvoinnille syntyvät merkitykset ovat osittain limittäisiä, mutta eroavat kuitenkin toisistaan. Elinolot-käsite kytkee hyvinvoinnin aineelliseen hyvinvointiin ja kokemukseen, elämänlaatu puolestaan viittaa kokemuksen ja elinolojen lisäksi tyytyväisyyteen ja terveyteen. Subjektiivinen hyvinvointi rakentuu tyytyväisyyden ja onnellisuuden käsitteiden kautta ja kestävä hyvinvointi kestokyvyn ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta.
Merkitysten taustalla on erilaisia hyvän elämän ideaaleja. Erot hyvän elämän kriteereiden välille syntyvät sen mukaan, missä määrin käsite huomioi yksilön ympäristön. Onnellisuus-käsite ei huomioi yksilön ympäristöä missään muodossa, tyytyväisyys edellyttää yksilön myönteistä suhtautumista elinympäristöönsä, elinolot-käsite muistuttaa tyytyväisyyden käsitettä, mutta on tiiviimmin yhteydessä yksilön elinympäristöön. Elämänlaatu-käsite asettaa kriteereitä sekä ympäristölle että yksilölle, kestävän hyvinvoinnin käsite puolestaan arvioi hyvää elämää ainoastaan ympäristön näkökulmasta.
Etsin merkityksiä tulkitsevan käsitetutkimuksen keinoin. Tulkitsevan käsitetutkimuksen piirissä ajatellaan, että käsite saa merkityksensä suhteessa toisiin käsitteisiin, jolloin käsitteitä on tutkittava niiden käytön kautta. Tutkin suomalaisen hyvinvointitutkimuksen kannalta keskeisiä lähteitä kiinnittäen huomioni niihin käsitteisiin, joiden kautta hyvinvointi saa merkityksensä.
Hyvinvointi saa merkityksensä neljän eri käsitteen kautta: elinolot, elämänlaatu, subjektiivinen hyvinvointi ja kestävä hyvinvointi. Käsitteiden kautta hyvinvoinnille syntyvät merkitykset ovat osittain limittäisiä, mutta eroavat kuitenkin toisistaan. Elinolot-käsite kytkee hyvinvoinnin aineelliseen hyvinvointiin ja kokemukseen, elämänlaatu puolestaan viittaa kokemuksen ja elinolojen lisäksi tyytyväisyyteen ja terveyteen. Subjektiivinen hyvinvointi rakentuu tyytyväisyyden ja onnellisuuden käsitteiden kautta ja kestävä hyvinvointi kestokyvyn ja taloudellisen hyvinvoinnin kautta.
Merkitysten taustalla on erilaisia hyvän elämän ideaaleja. Erot hyvän elämän kriteereiden välille syntyvät sen mukaan, missä määrin käsite huomioi yksilön ympäristön. Onnellisuus-käsite ei huomioi yksilön ympäristöä missään muodossa, tyytyväisyys edellyttää yksilön myönteistä suhtautumista elinympäristöönsä, elinolot-käsite muistuttaa tyytyväisyyden käsitettä, mutta on tiiviimmin yhteydessä yksilön elinympäristöön. Elämänlaatu-käsite asettaa kriteereitä sekä ympäristölle että yksilölle, kestävän hyvinvoinnin käsite puolestaan arvioi hyvää elämää ainoastaan ympäristön näkökulmasta.
Kokoelmat
- Pro gradut [4115]