Teknologia ja sukupuoli älyvaatesuunnittelussa : feministinen teknologiatutkimus älyvaatesuunnittelun näkökulman muuttajana

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tuon feministisen näkökulman osaksi älyvaatteiden, eli teknologisten sovellusten ja vaatetuksen hybridien suunnittelua ja tutkimusta. Lähtökohtani on, että älyvaate ei ole vain vaate, vaan myös teknologinen laite, jolloin sen suunnittelussa tarvitaan uusia suunnittelutapoja. Tutkielma kuuluu materiaalisen sosiologian piiriin, koska siinä ymmärretään ihmisen ja teknologian liitos toisiinsa vaikuttavana suhteena. Tutkielma kuuluu myös feministisen teknologiatutkimuksen piiriin, koska käsitän teknologian ja sukupuolen toisiinsa kietoutuviksi. Etsin vastausta siihen, mikä merkitys sukupuolittuneen kyborgin käytöllä voi olla älyvaatteen suunnitteluprosessissa tapahtuvan käyttäjätiedon keräämisessä, ja mitä älyvaatteeseen ”kirjautuu sisään”, jos suunnittelussa ei hyödynnetä tietoa teknologian ja sukupuolen yhteyksistä.

Tutkielmassa käytetty aineisto on Lapin yliopiston MeMoGa -hankkeessa (2003-2005) tuotettu älyvaatteen virtuaaliprototyyppi. Tehdasolosuhteisiin suunniteltu HardWokers –älyvaatekokonaisuus on koostettu multimediaesitykseksi, jota analysoin kolmitasoisen lähiluennan avulla. Käytän lukukertojen erottelussa Stuart Hallin (1980/1992) jakoa ns. uloskoodaamisprosessin erilaisista asemista. Analysoin aineistoa hallitsevan, neuvottelevan ja vastustavaa aseman; lukutavan avulla. Tukeudun Nikolas Rosen (2007) määritelmään hallinnasta ja etsin uusia hallinnan tiloja älyvaatekokonaisuudesta. Kutsun löydöksiä tarkentuneeksi hallinnaksi, jolla tuon esille sitä, miten älyvaatekokonaisuus sisältää uusia työntekijän ja teknologian välisiä suhteita.

Kyborgi on oleellinen käsite muotoillessani feministisen teknologiatutkimuksen käyttöä älyvaatesuunnittelussa. Tutkielman artikkelissa Kyborgit älyvaatesuunnittelussa (2007) lähestyn kyborgin määritelmiä tilanteessa, jossa suunnittelijasta muokkautuu älyvaatesuunnittelija. Kyborgi on tässä teoreettisessa artikkelissa tapa ajatella älyvaatteen käyttäjä uudella tavalla. Tutkielman toisessa artikkelissa Power relations in designing intelligent clothing (2011) jatkan analyysissa löytyneen tarkentuneen hallinnan käsittelyä. Pohdin, mikä merkitys älyvaatesuunnittelun kannalta on sillä, että suunniteltu älyvaatekokonaisuus on tarkoitettu miesvaltaisen tehdastyön työntekijöille, joilla mahdollisesti oletetaan olevan luonteva suhde teknologian kanssa. Esitän, että teknologian ja maskuliinisuuden suhde jää helposti älyvaatesuunnittelussa käsittelemättä, jos käytössä ei ole sukupuolen ja teknologian yhteyttä tunnistavaa tutkimustietoa.

Tutkielmassa kehitän feminististä älyvaatetutkimusta, millä tarkoitan feministisen teknologiatutkimuksen ja feministisen teknotieteen hyödyntämistä älyvaatesuunnittelussa. Teknologian ja sukupuolen liitos asetetaan älyvaatetutkimuksen osaksi tutkien sitä, miten suunnittelijan tietämys ja valinnat muotoilevat älyvaatteelle myös sen sukupuolittuneen käyttäjän.