Valtiobrändäyksen ja kehityspolitiikan yhtymäkohdat Suomessa : Suomen kehityspoliittinen ohjelma maabrändin rakentajana

Abstract

Tässä työssä selvitetään miten Suomen maabrändiä rakennetaan kehityspolitiikan avulla. Tutkimuskysymys on muotoiltu seuraavasti: Mitkä ovat Suomen brändinrakennuksen ja kehityspolitiikan yhtymäkohtia?

Valtiobrändäyksen ja kehityspolitiikan suhde valittiin tutkimusaiheeksi, koska kehityspolitiikka osana ulkopolitiikkaa on merkittävässä osassa Suomen kansainvälisen maineen rakentajana. Maabrändin onnistumisen kannalta tärkeintä on, että sitä rakentavat toimijat jakavat saman arvomaailman sekä näkemyksen brändin tavoitteista. Suomen brändinrakennuksen taholta aineistona toimii maabrändivaltuuskunnan loppuraportti ja kehityspolitiikan osalta Suomen kehityspoliittinen ohjelma 2007-2011. Tutkimusongelmaa tarkastellaan osana kilpailuyhteiskunnan ideologiaa, johon myös valtiobrändäys perustuu. Kehityspolitiikan osalta teoreettisena viitekehyksenä toimii yleinen kehitys-diskurssi sekä suomalaisen kehityspolitiikan historia. Kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla aineistoista on identifioitu yhdeksän teemaa, jotka ovat merkittävässä asemassa molemmissa aineistoissa, mutta joille annetut merkitykset vaihtelivat kahden aineiston kesken.

Yksi työn keskeisimmistä tuloksista on valtiobrändäyksen ja kehityspolitiikan määrittyminen osaksi uusliberalistista hallintaa. Kehityspolitiikan avulla on mahdollista levittää ja vahvistaa kilpailuyhteiskunnan ideologiaa edellyttämällä kehitysmailta tiettyjä uusliberalistisen hallinnan kannalta edullisia rakenteita ja instituutioita. Tässä työssä merkittävimmäksi yhtymäkohdaksi Suomen valtiobrändäyksen ja kehityspolitiikan välillä muodostuu yhteiskunnallinen kestävyys. Yhteiskunnalliseksi kestävyydeksi määrittyy tasa-arvoon, koulutukseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja yhteiskunnan epähierarkkisuuteen liittyvät piirteet. Yhteiskunnallinen kestävyys jää kuitenkin molemmissa aineistoissa selvästi luonnontaloudellisen kestävyyden varjoon. Suomen maine luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen mallimaana kyseenalaistetaan työssä tuomalla esiin käytännön esimerkkejä luonnontaloudellisesti kestämättömästä toiminnasta. Samalla kyseenalaistetaan Suomen maabrändin aitous ja onnistumismahdollisuudet, mikäli brändi perustuu luonnontaloudelliselle kestävyydelle.

Työn keskeisimpänä johtopäätöksenä on, että vaikka kehityspolitiikan avulla on mahdollista tuoda esiin maabrändin mukaista suomalaista erityisosaamista sekä edistää Suomelle tärkeitä arvoja, saattaa kehitysyhteistyön laatu ja sen tulosten kestävyys vaarantua valtiobrändäyksen myötä. Mikäli kehityspolitiikka alkaa toteuttaa maabrändin visiota, tehdään kehitysyhteistyötä täysin suomalaisista arvonäkemyksistä ja lähtökohdista käsin sen sijaan, että kehitysmaiden tarpeet olisivat yhteistyön lähtökohtana.