Eläköön talous tasapainossa! : metafora-analyysi eduskunnan syksyn 2011 budjettikeskustelusta

Abstract

Tutkielmassa perehdytään eduskunnan talouspoliittisessa keskustelussa käytettyihin metaforiin ja mielikuvallisiin skeemoihin, niiden historiallisiin juuriin ja merkitykseen todellisuuden tuottajina. Metaforat nähdään tässä kognitiivisen metaforateorian tarjoaman käsityksen tapaan koko ajattelun ja ymmärryksen kannalta tärkeinä ilmiöinä, eikä klassiseen tapaan vain kielellisenä poikkeuksina ja tehokeinoina. Politiikan tutkimuksen kannalta metaforat ovat tärkeitä, koska tietyn metaforan käyttäminen tuottaa aina vain yhdenlaista kuvaa todellisuudesta ja mahdollisesti häivyttää toisenlaisia tulkintoja. Lähtökohtana tutkimuksessa on konstruktivistinen käsitys kielestä, jolloin se nähdään paitsi todellisuutta kuvaavana, myös sitä tuottavana. Tutkimusaineistona on eduskunnassa syksyllä 2011 käyty budjetin lähetekeskustelu. Sitä luetaan metafora-analyyttisesti siten, että tehdään tunnistetaan ensin talouspolitiikan käsitteellistämisen kannalta keskeiset metaforat ja sitten arvioidaan kriittisesti näiden merkitystä todellisuuden kuvaajina ja tuottajina. Tutkimus on siten laadullista.

Taloutta ja talouspolitiikkaa hahmotetaan keskustelussa yhtäältä fysikaalisten ja mekaanisten, ja toisaalta rakenteellisten ja ontologisten metaforien avulla. Newtonilaisesta mekaniikasta ammentavat talousmetaforat yksinkertaistavat ja tuottavat kuvaa absoluuttisista ja yksiselitteisistä talouden ilmiöistä, vaikka niihin liittyy myös epävarmuutta ja suhteellisuutta. Rakenteellisilla metaforilla keskustelussa puolestaan kuvataan abstrakteja talouden ilmiöitä, esimerkiksi talouskasvua, elävina ja toimivina olentoina, joita voidaan kannustaa, tukea, tervehdyttää ja elvyttää. Tämä voi etäännyttää talouden aluetta politiikasta, kun taloudelliset prosessit ymmärretään omalakisina ja itsenäisinä, joihin politiikalla voidaan vain etäältä vaikuttaa. Mielikuvat, joita keskustelussa käytetyt metaforat tuottavat, ovat osin uhkaavia. Talous näyttää olevan vaarassa, ja sitä pitää suojella. Negatiivisten ja uhkaavien mielikuvien avulla voidaan argumentoida muita poliittisia tavoitteita, kuten julkisten menojen leikkauksia ja veronkorotuksia.