Rauhanturvaamisesta kriisinhallintaan : sotilaalliset ja poliittiset perustelut Suomen osallistumiselle kriisinhallintaoperaatioihin kylmän sodan jälkeen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastelen Suomen osallistumista kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin analysoimalla valtioneuvoston selontekoasiakirjoja. Selontekoasiakirjoja tarkastelemalla pyrin selvittämään, kuinka valtioneuvoston selontekoasiakirjoissa on perusteltu Suomen osallistumista kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tutkimuksen aineistona toimii kuusi valtioneuvoston selontekoa sekä useampia selontekoihin liittyviä puolustusvaliokunnan mietintöjä ja ulkoasiainvaliokunnan lausuntoja koskien kahta YK-johtoista, kahta EU-johtoista ja kahta Nato-johtoista kriisinhallintaoperaatiota. Tarkasteltavat operaatiot sijoittuvat kylmän sodan jälkeiselle ajalle.

Aineistoa analysoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin ja tulokset jaan sotilaallisiin ja poliittisiin perusteluihin. Aineiston avulla pyrin selvittämään, minkälainen kuva kriisinhallinnasta toimintana perustelujen kautta hahmottuu, mikä on toimijoiden rooli kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisessa ja minkälaisia merkityksiä osallistumiselle perusteluilla rakennetaan. Pohdin suomalaista kriisinhallintaa eri turvallisuustoimijoiden, kuten YK:n, EU:n ja Naton kautta, sekä tarkastelen kriisinhallintaa myös historiallisessa kontekstissa. Tarkastelen myös, mikä merkitys on turvallisuuspoliittisella ympäristöllä, turvallistamisella, uhkakuvapolitiikalla sekä suomalaisella ja länsimaisella turvallisuusdiskurssilla kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisessa.

Suomi on pyrkinyt kylmän sodan jälkeen vahvasti identifioitumaan länteen. Länsimaat muodostavat sen viitekehyksen, jossa Suomi turvallisuuttaan tarkastelee. Keskeisimpänä tutkimustuloksena näyttäytyy Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten pyrkimysten edistämisen kriisinhallinnan keinoin, kuten Suomen tarve ylläpitää ja kehittää kansallista puolustuskykyään, halu osoittaa tukea kansainväliselle yhteisölle vastavuoroisuuden toivossa, sekä pyrkimys yleensäkin parantaa Suomen ja Euroopan turvallisuutta uudessa, kylmän sodan jälkeisessä turvallisuusympäristössä.