Vertaisluoton asema kuluttajaluottona : vertaisluoton arviointia sopimustyyppikohtaisen tarkastelun näkökulmasta

Abstract

Tutkielma käsittelee vertaisluotonantoa ja sen kuluttajansuojaoikeudellista systematisointia. Vertaisluotonannolla tarkoitetaan sopimusjärjestelyä, jossa sopimusosapuolina ovat lainaa tarvitseva velallistaho, lainapääoman luovuttava osapuoli sekä elinkeinonharjoittaja, jonka välityksellä pääomaan liittyvät suoritukset tapahtuvat. Tutkielma käsittelee velallistahon ja välitysyrityksen välistä suhdetta. Pääasiallisena tarkoituksena on selvittää, voidaanko vertaisluottoa pitää kuluttajansuojalain 7 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisena kuluttajaluottona.

Kuluttajilla on viime vuosina ollut ongelmia pikaluottomarkkinoilla, mikä on ilmennyt mm. maksuhäiriömerkintöjen ja velkomustuomioiden määrän kasvussa. Pikaluottotoiminnasta aiheutuneita ongelmia on pyritty ehkäisemään kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön muutoksilla. Luottomarkkinoilla on kuitenkin alkanut toimimaan vertaisluottoja välittäviä yrityksiä, jotka välittävät yksityishenkilöille vakuudettomia rahalainoja, mutta myönnettävä lainasumma tulee yksityishenkilöiltä eikä yrityksen omasta taseesta. Vertaisluottotoimintaa harjoitetaan mitä erilaisimmissa muodoissa. Kyseenalaista on, voidaanko kuluttajaa suojata kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksillä eri vertaisluottomuotojen kohdalla.

Metodina hyödynnetään sopimustyyppikohtaista tarkastelua, jolloin eri vertaisluottomuotojen sopimustyyppiä selvittämällä pyritään ratkaisemaan missä laajuudessa velallistahon ja välitysyrityksen väliseen sopimussuhteeseen voidaan soveltaa kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksiä. Sopimustyypin määrittelyllä voidaan selvittää sopimukseen sovellettavan lain lisäksi sopimusosapuolten oikeudellista asemaa. Tämän vuoksi on tarkasteltava, onko sopimusosapuolen suoritusvelvollisuudessa kysymys sopimustyypin tyypinmukaisesta suorituksesta. Tyypinmukaisten suoritusvelvollisuuden muodostamisessa tukeudutaan velka- ja luottosopimuksen, kiinteistönvälityssopimuksen ja notariaattiluoton analysointiin.

Tutkielmassa havaitaan, että on mahdollista erottaa erilaisia vertaisluottotyyppejä välitysyrityksen suoritusvelvollisuuden ja tosiasiallisen toiminnan perusteella. Vertaisluotonannossa voi olla kysymys kuluttajansuojalain 7 luvun mukaisesta luotonannosta, luotonvälittämisestä tai kuluttajansuojalain 7 luvun soveltamisalan ulkopuolisesta lainanvälittämisestä. Mikäli välitysyrityksen suoritusvelvollisuus vertaisluottosuhteessa tosiasiallisesti rinnastuu luotonantajalle tyypillisesti kuuluviin toimiin ja määräysvaltaan, voidaan vertaisluottoa pitää kuluttajaluottona. Toisaalta, jos välitysyrityksen suoritusvelvollisuudessa on puhtaasti kysymys välitystoimeksiannosta ja välitysyritys ei välitä kuluttajaluottoja, voidaan tämä katsoa kuluttajansuojalain 7 luvun säännöksien soveltamista vastaan puhuvaksi seikaksi.