Yhteistyötä ilman yhteistä kieltä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksen on selvittää päiväkodin henkilöstön ja maahanmuutta-japerheiden välistä yhteistyötä ja erityisesti sitä, mitä on yhteistyö ilman yhteistä kieltä. Tutkimus on tehty varhaiskasvatuksellisesta näkökulmasta ja se keskittyi lisäksi maahanmuuttajalapsiin ja heidän perheisiinsä suomalaisessa päiväkotimaailmassa. Tutkimuksen teoriaosassa käsitellään maahanmuuttajataustaisten lasten päiväkoti- ja koulumaailmaa sekä muita aihepiirin kannalta ajankohtaisia teemoja, kuten kasvatuskumppanuutta, monikulttuurisuutta ja asiakaslähtöisyyttä.

Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin sekä kyselylomakkeella kahdessa eri päiväkodissa, jotka nimettiin Isolan ja Pienolan kunnan päiväkodeiksi. Molemmissa oli maahanmuuttajalapsia ja kyselyyn osallistuneilla päiväkotien ja perhepäivähoidon työntekijöillä oli kokemusta maahanmuuttajalapsista ja heidän perheistään. Lisäksi aineistoa täydennettiin haastattelemalla Isolan kaupungin päivähoidon ja opetustoimen maahanmuuttajakoordinaattoreita sekä Pienolan kunnasta perhepäivähoidon ohjaajaa. Haastattelut olivat avoimia haastatteluja ja analyysimenetelmänä teemoittelu.

Yhteistyö ilman yhteistä kieltä poikkeaa kantaväestön kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Välillä yhteisen kielen puuttuminen tuottaa hankaluuksia päiväkodin arjesta selviämisessä ja varsinkin päiväkodin aloitusvaiheessa syntyy helposti väärinymmärryksiä, kun osapuolet eivät tule täysin ymmärretyiksi keskenään. Maahanmuuttajaperheiden kanssa tehtävä yhteistyö koetaan kuitenkin tärkeäksi ja siihen suhtaudutaan samalla tavalla kuin kantaväestön kanssa tehtävään yhteistyöhön. Yhteisen kielen puuttumisen ei anneta nousta esteeksi hyvälle kasvatuskumppanuudelle ja yhteistyölle.