”Kaikki auttavat toisiaan jos toinen ei osaa” : kyläkoulujen sosiaalinen kasvu- ja oppimisympäristö lasten silmin

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää kyläkoulujen sosiaalista kasvu- ja oppimisympäristöä lasten näkökulmasta. Suomessa kyläkouluja on tutkittu varsin vähän lasten näkökulmasta, joten tässä tutkimuksessa lapset ovat tieteellisen tiedon tuottajina. Tutkimus on narratiivinen tutkimus ja aineisto koostuu 5. ja 6. luokkalaisten lasten kirjoittamista kertomuksista, joiden avulla lasten omat näkemykset nousevat esiin.

Tutkimuksen alussa kuvataan kyläkouluja aikaisempien tutkimusten avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kasvu- ja oppimisympäristöihin liittyviin teorioihin. Ne tarkentuvat Bronfenbrennerin ekologisen sosiaalistumisteorian ja mikrosysteemin kautta, lisäksi kouluhyvinvointi kuuluu keskeisenä kuvaamaan sosiaalista kasvu- ja oppimisympäristöä. Tutkimuksessa kertomusten aiheena oli kyläkoulussa olevan oppilaan päivä kyseisessä luokassa. Kertomusten avulla selvitettiin, mitä lapset ajattelevat kyläkoulustansa sosiaalisena kasvu- ja oppimisympäristönä.

Kyläkoulut kuvataan lasten kertomuksissa pääosin positiivisena asiana. Lasten näkökulmasta kyläkouluissa on turvallista ja viihtyisää käydä koulua. Viihtymiseen ratkaiseva tekijä oli hyvät suhteet opettajiin ja koulun muhin oppilaisiin. Kertomuksissa jokaisella oppilaalla oli kavereita, eikä kukaan kyläkoulussa kokenut yksinäisyyttä. Tämän ajateltiin johtuvan kyläkoulujen pienuudesta joka loi turvallisuutta. Kiusaamistakin ilmeni, mutta vain vähän. Pienessä koulussa jokainen tuntee toisensa ja kaveria autetaan. Tulokset osoittavat, että lapset tuntevat koulunsa ja heidän tietämystään on tärkeä osata hyödyntää.