Opettajien ja oppilaiden kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä sekä siinä ilmenevästä oppilaiden osallisuudesta

Abstract

Kodin ja koulun yhteistyö voidaan nähdä opettajan, vanhempien ja oppilaan keskinäisenä, kolmitahoisena yhteistyönä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus osallisuuteen omassa elämässään. Koska koti ja koulu tekevät yhteistyötä oppilaan asioissa, hänellä tulisi olla mahdollisuus osallisuuteen myös siinä. Osallisuus on aktiivista yhteisön jäsenyyttä, jota luonnehtii yksilön kokemus vastavuoroisesta kuulluksi tulemisen ja vaikuttamisen mahdollisuudestaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on muodostaa kuvaa kodin ja koulun yhteistyöstä sekä siitä, millaisena oppilaiden osallisuus siinä näyttäytyy. Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta soveltava laadullinen haastattelututkimus. Aineisto kerättiin kahdesta peruskoulun kolmannesta luokasta, ja se koostuu tutkimusluokkien oppilaiden ryhmähaastatteluista sekä luokanopettajien yksilöhaastatteluista. Aineiston analyysissa on hyödynnetty aineistolähtöistä teemoittelua sekä teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tulosten tulkinnassa on käytetty väljänä tulkintakehyksenä Hartin vuonna 1992 kehittämää osallisuusteoriaa.

Tutkimuksen mukaan oppilaat ovat mukana kodin ja koulun yhteistyön toiminnoissa, mutta heidän mahdollisuutensa suunnitella ja toteuttaa niitä ovat vähäisiä. Merkittävimpänä kuulluksi tulemisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia määrittävänä tekijänä näyttäytyi oppilaiden mahdollisuus osallistua keskustelutilanteisiin. Opettajalla on tutkimuksen perusteella yhteistyössä hallitseva rooli. Hän määrittää siten toiminnallaan myös oppilaiden osallisuuden rajoja ja mahdollisuuksia. Tutkimusluokkien oppilaiden osallisuudessa on jo paikoitellen piirteitä aidosta osallisuudesta, mutta vasta osallisuutta rakentavien toimintamallien kehittäminen osaksi koulun toimintakulttuuria mahdollistaisi oppilaille todellisia osallisuuden kokemuksia.