Sijaisvanhemmuus vanhemmuuden rikastuttajana

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee vanhemmuutta ja sijaisvanhemmuutta kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Koska sijaisvanhemmista on pulaa, on tiedon tuottaminen perhehoidosta tärkeää uusien sijaisperheiden löytämiseksi. Teoriaosuus käsittelee esimerkiksi hyvää vanhemmuutta, sijaisvanhemmuutta ja kehittymistä elämänkaariteorian valossa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä biologisella vanhemmuudella ja sijaisvanhemmuudella nähdään olevan sekä miten vanhemmuuden koetaan kehittyneen ja muuttuneen sijaisvanhempana toimimisen myötä.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, johon tuo narratiivista ulottuvuutta muun muassa kertomusmuotoinen aineisto sekä narratiivien analyysin ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin käyttö. Aineistona on kymmenen kirjoitelmaa vanhemmilta, joilla on sekä biologisia että sijoitettuja lapsia.

Vanhemmuuden ja sijaisvanhemmuuden erot ja yhtäläisyydet tulevat esiin toisaalta käytäntöjen tasolla, toisaalta tunteiden tasolla. Ihanteena vanhemmilla on olla samanlainen vanhempi niin biologisena kuin sijaisvanhempana. Käytännössä vanhemmuudet ovat melko samanlaisia, mutta tunteet biologisia ja sijoitettuja lapsia kohtaan vaihtelevat. Sijaisvanhemmuuden tuomat muutokset vanhemmuuteen koskevat pääosin lisääntyneitä haasteita ja niiden voittamista sekä elämän moninaisuuden entistä parempaa ymmärtämistä. Vanhemmuus myös kasvattaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti ja antaa elämälle merkitystä. Tutkielma tuo ymmärrettäväksi sijaisvanhemmuutta ja voi esimerkiksi auttaa arvioimaan, kenelle sijaisvanhemmuus sopii.