Asiantuntija-avustajien kokemuksia sovinnon saavuttamisesta Follo-sovittelussa : sovintoa tukevat ja haastavat tekijät
Saarela, Monica (2015)
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tarkasteli sovinnon saavuttamista asiantuntija-avusteisessa huoltoriitojen sovittelumenetelmässä eli Follo-sovittelussa. Follo-sovittelu on huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua, jossa sovittelijatuomarin asiantuntija-avustajana toimii sosiaalityöntekijä tai psykologi. Tutkimuksessa keskityttiin tunnistamaan ja erittelemään sovintoa tukevia ja haastavia tekijöitä, jotka perustuivat asiantuntija-avustajien kokemukseen sovinnon saavuttamisesta. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat sovittelun keskeiset piirteet ja fasilitatiivisen sovittelumenetelmän ominaispiirteet. Ilmiön rajauksena toimivat Follo-sovittelu sekä huoltoriitailmiö. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää asiantuntija-avustajaa. Haastateltavat tavoitettiin käräjäoikeuksien kautta. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tiedon tuottamisen lisäksi antaa viitteitä käräjäoikeudelle sovittelumenetelmän ja sovittelutaitojen kehittämiseen.
Tutkimuksessa avattiin huoltoriitailmiötä sekä kuvattiin huoltoriitojen esiintymistä ja käsittelyä tuomioistuimissa. Tutkimuksessa kuvattiin Follo-sovittelua tuomioistuinsovittelun kontekstissa sekä avattiin sovittelun keskeisiä piirteitä ja fasilitatiivista sovittelumenetelmää. Tuomioistuimissa käsiteltävien huoltoriitojen määrät ovat avo- ja avioerojen lisääntymisen myötä kasvaneet. Huoltoriidat ovat luonteeltaan ennen muuta tunnetason konflikteja, jolloin konflikti on aina laajempi, kuin mitä tuomioistuin voi ratkaista. Erityisesti lapsen asema on huoltoriidoissa hankala ja lapsen kannalta merkityksellisintä on suhteen jatkuminen molempiin vanhempiin. Yhä useampi riita ratkaistaan nykyään tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Koska sovinnollisuutta painotetaan vahvasti lasta koskevien ratkaisujen tekemisessä, on Follo-sovittelu löytänyt paikkansa yhtenä vaihtoehtoisena huoltoriitojen konfliktinratkaisumenetelmänä. Follo-sovittelussa tuetaan vanhempia itse rakentamaan heidän toiveitaan huomioiva lapsen edun mukainen ratkaisu huolto-, tapaamis- ja elatusasioissa.
Tutkimuksessa todettiin Follo-sovittelun olevan toimiva menetelmänä ratkaista huoltoriitoihin liittyviä konflikteja asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti. Sovittelumenetelmän eri vaiheiden nähtiin tukevan sovinnon saavuttamista ja yhteistyö sovittelijatuomarin kanssa koettiin sujuvana. Asiantuntija-avustajien asiantuntijuus toi sovitteluun merkittävää lisäarvoa ja täydensi tuomarin juridista osaamista. Asiantuntija-avustajien sosiaalityön ja psykologian asiantuntijuus tuki sovitteluprosessin etenemistä sekä sovinnon saavuttamista. Asiantuntijuus ammattitaitona ja eettisenä osaamisena edesauttoi esimerkiksi sovittelun osapuolten kohtaamista, kommunikaatiota ja vuorovaikutusta sekä sovittelun vapaaehtoisuuden, luottamuksellisuuden, puolueettomuuden ja neutraaliuden toteutumista. Myös menetelmälliset taidot, kuten ongelmanratkaisu- ja neuvottelutaidot näyttäytyivät vahvoina ja edistivät neuvottelua rakentamista. Asiantuntijuus ammattitietona puolestaan korostui sovinnon haasteiden ja esteiden tunnistamisessa sekä erityisesti lapsen edun esiintuomisessa ja neutraalin tiedon tuottamisessa lapsen tilanteesta.
Sovintoa, sovitteluprosessia ja lapsen edun toteutumista edistivät myös vanhempien ymmärrys sovittelun tarkoituksesta, yhteisen sopimuksen tekeminen ja siihen sitoutuminen sekä ymmärrys lapsen yksilöllisistä tarpeista, edusta ja lapsen edun ensisijaisuudesta. Haastavina tekijöinä näyttäytyivät muun muassa vanhempien väliset kommunikaatiovaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvät psykososiaaliset ongelmat, puutteellinen ymmärrys sovittelun tarkoituksesta ja kyvyttömyys kompromisseihin. Haasteena esiintyivät lisäksi sovitteluun hakeutumisen väärät motiivit, osapuolten itsekkäät tarpeet, kyvyttömyys nähdä lapsen tarpeita ja asettaa niitä ensisijaiseksi sekä kyvyttömyys asettautua toisen ihmisen asemaan. Sovittelun estivät kokonaan lastensuojelu, rikollisuus ja vakavat psykososiaaliset ongelmat. Näiden tekijöiden tunnistaminen ja tukeminen tuki lapsen edun toteutumista ja edisti sovinnon syntymistä.
Tutkimuksessa avattiin huoltoriitailmiötä sekä kuvattiin huoltoriitojen esiintymistä ja käsittelyä tuomioistuimissa. Tutkimuksessa kuvattiin Follo-sovittelua tuomioistuinsovittelun kontekstissa sekä avattiin sovittelun keskeisiä piirteitä ja fasilitatiivista sovittelumenetelmää. Tuomioistuimissa käsiteltävien huoltoriitojen määrät ovat avo- ja avioerojen lisääntymisen myötä kasvaneet. Huoltoriidat ovat luonteeltaan ennen muuta tunnetason konflikteja, jolloin konflikti on aina laajempi, kuin mitä tuomioistuin voi ratkaista. Erityisesti lapsen asema on huoltoriidoissa hankala ja lapsen kannalta merkityksellisintä on suhteen jatkuminen molempiin vanhempiin. Yhä useampi riita ratkaistaan nykyään tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Koska sovinnollisuutta painotetaan vahvasti lasta koskevien ratkaisujen tekemisessä, on Follo-sovittelu löytänyt paikkansa yhtenä vaihtoehtoisena huoltoriitojen konfliktinratkaisumenetelmänä. Follo-sovittelussa tuetaan vanhempia itse rakentamaan heidän toiveitaan huomioiva lapsen edun mukainen ratkaisu huolto-, tapaamis- ja elatusasioissa.
Tutkimuksessa todettiin Follo-sovittelun olevan toimiva menetelmänä ratkaista huoltoriitoihin liittyviä konflikteja asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti. Sovittelumenetelmän eri vaiheiden nähtiin tukevan sovinnon saavuttamista ja yhteistyö sovittelijatuomarin kanssa koettiin sujuvana. Asiantuntija-avustajien asiantuntijuus toi sovitteluun merkittävää lisäarvoa ja täydensi tuomarin juridista osaamista. Asiantuntija-avustajien sosiaalityön ja psykologian asiantuntijuus tuki sovitteluprosessin etenemistä sekä sovinnon saavuttamista. Asiantuntijuus ammattitaitona ja eettisenä osaamisena edesauttoi esimerkiksi sovittelun osapuolten kohtaamista, kommunikaatiota ja vuorovaikutusta sekä sovittelun vapaaehtoisuuden, luottamuksellisuuden, puolueettomuuden ja neutraaliuden toteutumista. Myös menetelmälliset taidot, kuten ongelmanratkaisu- ja neuvottelutaidot näyttäytyivät vahvoina ja edistivät neuvottelua rakentamista. Asiantuntijuus ammattitietona puolestaan korostui sovinnon haasteiden ja esteiden tunnistamisessa sekä erityisesti lapsen edun esiintuomisessa ja neutraalin tiedon tuottamisessa lapsen tilanteesta.
Sovintoa, sovitteluprosessia ja lapsen edun toteutumista edistivät myös vanhempien ymmärrys sovittelun tarkoituksesta, yhteisen sopimuksen tekeminen ja siihen sitoutuminen sekä ymmärrys lapsen yksilöllisistä tarpeista, edusta ja lapsen edun ensisijaisuudesta. Haastavina tekijöinä näyttäytyivät muun muassa vanhempien väliset kommunikaatiovaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvät psykososiaaliset ongelmat, puutteellinen ymmärrys sovittelun tarkoituksesta ja kyvyttömyys kompromisseihin. Haasteena esiintyivät lisäksi sovitteluun hakeutumisen väärät motiivit, osapuolten itsekkäät tarpeet, kyvyttömyys nähdä lapsen tarpeita ja asettaa niitä ensisijaiseksi sekä kyvyttömyys asettautua toisen ihmisen asemaan. Sovittelun estivät kokonaan lastensuojelu, rikollisuus ja vakavat psykososiaaliset ongelmat. Näiden tekijöiden tunnistaminen ja tukeminen tuki lapsen edun toteutumista ja edisti sovinnon syntymistä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4472]