Tuomioistuinsovittelu maaoikeusasioissa

Abstract

Tuomioistuinsovittelu on vaihtoehtoinen riidanratkaisumenetelmä. Maaoikeusasiat puolestaan ovat muutoksenhakuasioita ratkaisuihin, joita on tehty kiinteistötoimituksissa, kirjaamisviranomaisessa tai kiinteistörekisterin pitäjän sekä tielautakunnan toimesta. Tutkimus on ensisijaisesti prosessioikeudellinen, vaikka siihen liittyy vahvasti kiinteistönmuodostamisoikeutta koskeva oikeudenala. Toteutus on lainopillinen, ja se pohjautuu pitkälti voimassa olevaan sääntelyyn ja oikeuskirjallisuuteen.

Tässä maisteritutkielmassa tarkoituksena on tutkia, sopivatko maaoikeusasiat tuomioistuinsovitteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan tuomioistuinsovittelua yleisesti, etenkin keskittyen konfliktinratkaisun taustalla oleviin asioihin ja tavoitteisiin. Lisäksi luodaan katsaus sellaiseen varhaisempaan tutkimustietoon, jossa on samankaltaisuutta maaoikeusasioiden kanssa. Kansainvälinen suppea tarkastelu tehdään eräisiin yksittäisiin maihin, joissa sovittelua on maaoikeudellisissa asioissa sovellettu. Tutkimuksen avulla saadaan hahmotettua maaoikeuden erityispiirteet tuomioistuimena sekä siellä käsiteltävien asioiden erityispiirteet. Lisäksi esitetään, kuinka erityispiirteet vaikuttavat tuomioistuinsovittelua harkittaessa.

Maaoikeusasiat ovat valtaosin oikeudelliselta luonteeltaan indispositiivisia. Tämä ei yksinään ole este tuomioistuinsovittelulle. Maaoikeusasioita koskevia sopimisvapauden rajoitteita ovat kiinteistöjaotuksen tarkoituksenmukaisuus, alueiden käytön suunnittelujärjestelmän toteuttamisen tavoitteet, ympäristö- ja luonnonsuojelu sekä yleinen sopimusten kohtuullisuus. Sovittelumenettelyyn tulisikin osallistua sovittelijatuomari tai sovittelijan avustaja, jolla on tietämys em. rajoitteiden oikeudellisesta kehyksestä.

Tuomioistuinsovitteluun asia sopii, jos osapuolilla on tahtotila asian sovinnolliseksi ratkaisuksi ja halu säilyttää suhteet toiseen osapuoleen. Parhaiten maaoikeusasioista sovitteluun sopivat kiinteistönmuodostamislain 184 §:n mukaiset riita-asiat ja yksityisten väliset sopimuksenvaraiset asiat, kuten tilusvaihdot, jakotoimitukset tai yksityistieasiat. Sovitteluun eivät sovellu asiat, joissa vastakkain ovat julkinen ja yksityinen etu tai asiat, joissa osapuolilla on oikeusturvaodotuksia. Tosiasiallisesti sovitteluun siirrettävissä olevia asioita tulee eteen maaoikeusasioissa äärimmäisen harvoin. Tämä johtuu osaltaan siitä, että asian tullessa muutoksenhakutuomioistuimelle on asiasta asianosaisille jo muodostunut tietynasteinen käsitys ja sovinto syntyy tällöin helpommin jo itse oikeudenkäynnissä eikä tarvetta erilliseen tuomioistuinsovitteluun siirtämiselle ole.