Kamera: tie meidän ja muiden välillä - katsojaposotion rakentaminen ja sen rooli toiseuden ymmärtämisessä dokumenttielokuvassa Samsara

Abstract

Tutkimuksessani selvitän millaisia katsojapositioita dokumenttielokuva Samsara rakentaa ja miten nuo positiot vaikuttavat toiseuden ymmärtämiseen. Toiseus tarkoittaa tutkimuksessani sekä ihmisen identiteetin määrittävää toista henkilöä että kaikkea sitä, mitä länsimainen kulttuuri ei ole. Peilisolututkimukseen perustuva ruumiillisen jäljittelyn teoria osoittaa, että ihminen kokee toisten tunteet, emootiot ja aikomukset automaattisesti nähdessään tai kuullessaan tämän ruumiillista toimintaa. Elokuvakokemuksen on todettu olevan todellisen elämän kokemuksia vastaava tilanne, ja ruumiillinen jäljittely rakentaa pohjaa elokuvan aiheuttamille empaattisille reaktioille sekä sitä kautta toiseuden ymmärtämiselle. Olen analysoinut aineistoni, Samsara-elokuvan, teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Analyysini sitoutuu katsojaposition rakentamisen keinoihin ja ruumiillisen jäljittelyn teoriaan. Katsojapositio on se elokuvantekijän valinnoillaan rakentama sosiaalinen asema, josta seuraamme elokuvan tapahtumia. Se rakentuu kuvattujen katseen suunnan, vertikaalisen ja horisontaalisen kuvakulman sekä kuvakoon yhteisvaikutuksesta. Siihen sisältyy asenteita, jotka vaikuttavat meihin ruumiimme kautta automaattisesti. Samsarasta esiin nosevat katsojapositiot ovat: 1) samuutta korostava, 2) toiseutta korostava, 3) osallistuva tarkkailija sekä 4) ulkopuolinen tarkkailija. Analyysin toisessa vaiheessa esitän millaisia merkityksiä Samsaran kohtaukset ja rinnastukset luovat. Katsoja voi tutkiskella elokuvassa näkemäänsä ja kokemaansa vertaamalla sitä aikaisempiin kokemuksiinsa ja oppia näin jotain aivan uutta. Elokuvasta syntyvän empaattisen reaktion kautta hän voi jopa kokea tunteita, jotka olivat hänelle aikaisemmin täysin vieraita. Lopuksi vertailen Samsaraa länsimaisen visuaalisen kulttuurin perinteeseen ja dokumenttielokuvaan yleensä. Esitän ensin kuinka Samsaran kuvallinen, ruumiillinen kieli voi toimia puhuttua kieltä universaalimmalla tasolla. Toiseksi pohdin kuinka Samsara osana dokumenttien muokkaamaa sosiaalista muistia rakentaa uutta normaalia, jossa toiseudelle ei ole sijaa. Lopuksi pohdin miten Samsara ja muut kosmopoliittiset, transnationaalisuuden kokemuksia välittävät elokuvat, voivat muuttaa käsityksiä paikkaan sidotusta identiteetistä ja siten luoda suvaitsevampaa globaalia yhteiskuntaa tulevaisuudessa.