Palvelustietojen käyttö varusmiespalveluksessa ja palveluskelpoisuuden määrittämisessä

Abstract

Suomen puolustusvoimien varusmieskoulutus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Se velvoittaa kaikki miespuoliset kansalaiset suorittamaan varusmiespalveluksen, mikäli heille ei myönnetä siitä erillistä vapautusta. Myös naisilla on mahdollisuus suoritta vapaaehtoinen asepalvelus. Puolustusvoimien toimintaympäristö poikkeaa merkittävästi tavallisesta ympäristöstä ja tarjoaa tälle tutkimukselle mielenkiintoiset puitteet. Tutkimuksen tarkoituksena on määritellä varusmiespalveluksessa kerättävien palvelustietojen käyttöä. Lisäksi tietojen käyttöä tarkastellaan palveluskelpoisuuden määrittämisessä. Palveluskelpoisuus määrittelee henkilöiden kyvyn ja mahdollisuuden suoriutua asepalveluksestaan. Lisäksi sillä on merkittävä rooli palvelusturvallisuuden takaamisessa. Palvelustietojen käsittelyssä on huomioitu sekä henkilö- että potilastietojen käyttö.

Tutkimuksessa on tarkasteltu tietojen salassapitoa ja niiden luovutusmahdollisuuksia voimassa olevan lainsäädännön avulla. Kyseessä on oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimuksen kohteena on tarkastella lainsäädännön ja ohjeistuksen riittävyyttä sekä tarkkuutta palvelustietojen käsittelyssä ja käytettävyydessä. Suurimmaksi ongelmaksi tietojen käsittelyä tarkasteltaessa muodostuu sen joukon määrittely, jolla on todellinen oikeus tietojen käsittelyyn. Tapauksia on tarkasteltava erillisinä ja määriteltävä tapauskohtaisesti niitä jokaista sääntelevät säädökset ja ohjeet. Arkaluonteisten tietojen luovutukseen ei näissä tapauksissa voida muodostaa tarkkarajaista määritelmää.