Digitaalisen kuvantekoprosessin ominaispiirteet
Krankkala, Henna (2015)
Krankkala, Henna
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506151170
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506151170
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena oli löytää digitaalisen kuvantekoprosessin
ominaispiirteet. Hain vastausta kysymykseen ”millaista on kuvanteko tietokoneella?”.
Tutkin sitä, miten tekniikka vaikuttaa kuvitustyön suunnitteluun ja toteutukseen, ja miten
se eroaa käsintehtävästä. Vastauksen saadakseni toteutin kaksi kuvitusta kuvitteellisen
tehtävänannon pohjalta Psykologia-lehteen. Toisen kuvituksen tein kokonaan digitaalisesti
Photoshop ohjelmalla, toisen taas tein kokonaan käsin sekatekniikalla, ja tallensin
molempien tekoprosessit erittäin tarkasti. Työni on laadullinen, vertaileva tapaustutkimus,
ja kuvitukseni olivat tutkielman case. Vertaileva ote tarjosi uusia näkökulmia ja auttoi
tietokonekuvituksen erityispiirteiden löytämisessä.
Aineistoani olivat valmiiden kuvitusten lisäksi kuvitusprosessien dokumentointi sekä
prosessista tehdyt muistiinpanot ja työpäiväkirja. Tietokoneella tehtävän kuvituksen
dokumentointiin käytin kuvankaappausvideota ja käsintehtävän kuvituksen
ottamalla työprosessista valokuvia aina tietyin väliajoin. Aineiston analyysiin käytin
grounded theory –tyyppistä teemoittelua, jolloin kävin aineiston läpi kyseisen metodin
koodausmenetelmällä. Tuloksena oli yksi pääkategoria ja kolme alakategoriaa, jotka
liittyvät pääkategoriaan. Nämä kategoriat ovat tutkielmani tulokset eli digitaalisen
kuvantekoprosessin pääpiirteet. Pääkategoriaksi nousi kontrolloitavuus, ja kolme muuta
kategoriaa ovat epälineaarisuus, sitoutumattomuus ja muokkailtavuus. Näihin kaikkiin
liittyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Tärkeä huomio oli se, miten tietokoneella
työskentely eroaa merkittävästi käsin työskentelystä siinä, että lähes kaikkia kuvanteon
osa-alueita voi hallita jotenkin, ja työn kulku riippuu tekijän päätöksistä, ei tekniikan
rajoituksista.
Tulosten esittelyn jälkeen keskustelin yleisesti taiteen ja teknologian yhteyksistä,
sekä siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisuuteen mediumina liittyy.
Käsittelin tietokonetekniikan olemusta, digitaalista estetiikkaa ja mediumin merkitystä.
Digitekniikan haasteita ovat muun muassa epäselvyys mediumin itsenäisyydestä, sen
nuoruus ja taiteilijoiden halu peitellä digitaalista jälkeä ja matkia analogisten menetelmien
visuaalisuutta digitekniikoita käyttäessään. Tietokonekuvitukseen liittyy kuitenkin myös
suurta potentiaalia, kuten aivan uusia ilmaisun tapoja.
ominaispiirteet. Hain vastausta kysymykseen ”millaista on kuvanteko tietokoneella?”.
Tutkin sitä, miten tekniikka vaikuttaa kuvitustyön suunnitteluun ja toteutukseen, ja miten
se eroaa käsintehtävästä. Vastauksen saadakseni toteutin kaksi kuvitusta kuvitteellisen
tehtävänannon pohjalta Psykologia-lehteen. Toisen kuvituksen tein kokonaan digitaalisesti
Photoshop ohjelmalla, toisen taas tein kokonaan käsin sekatekniikalla, ja tallensin
molempien tekoprosessit erittäin tarkasti. Työni on laadullinen, vertaileva tapaustutkimus,
ja kuvitukseni olivat tutkielman case. Vertaileva ote tarjosi uusia näkökulmia ja auttoi
tietokonekuvituksen erityispiirteiden löytämisessä.
Aineistoani olivat valmiiden kuvitusten lisäksi kuvitusprosessien dokumentointi sekä
prosessista tehdyt muistiinpanot ja työpäiväkirja. Tietokoneella tehtävän kuvituksen
dokumentointiin käytin kuvankaappausvideota ja käsintehtävän kuvituksen
ottamalla työprosessista valokuvia aina tietyin väliajoin. Aineiston analyysiin käytin
grounded theory –tyyppistä teemoittelua, jolloin kävin aineiston läpi kyseisen metodin
koodausmenetelmällä. Tuloksena oli yksi pääkategoria ja kolme alakategoriaa, jotka
liittyvät pääkategoriaan. Nämä kategoriat ovat tutkielmani tulokset eli digitaalisen
kuvantekoprosessin pääpiirteet. Pääkategoriaksi nousi kontrolloitavuus, ja kolme muuta
kategoriaa ovat epälineaarisuus, sitoutumattomuus ja muokkailtavuus. Näihin kaikkiin
liittyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Tärkeä huomio oli se, miten tietokoneella
työskentely eroaa merkittävästi käsin työskentelystä siinä, että lähes kaikkia kuvanteon
osa-alueita voi hallita jotenkin, ja työn kulku riippuu tekijän päätöksistä, ei tekniikan
rajoituksista.
Tulosten esittelyn jälkeen keskustelin yleisesti taiteen ja teknologian yhteyksistä,
sekä siitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia digitaalisuuteen mediumina liittyy.
Käsittelin tietokonetekniikan olemusta, digitaalista estetiikkaa ja mediumin merkitystä.
Digitekniikan haasteita ovat muun muassa epäselvyys mediumin itsenäisyydestä, sen
nuoruus ja taiteilijoiden halu peitellä digitaalista jälkeä ja matkia analogisten menetelmien
visuaalisuutta digitekniikoita käyttäessään. Tietokonekuvitukseen liittyy kuitenkin myös
suurta potentiaalia, kuten aivan uusia ilmaisun tapoja.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4461]