”Budjetti on kiristävä … Emme voi muuta” : IMF ja julkisen kulutuksen rajat euroalueella

Abstract

Tutkielmassa perehdytään euromaiden talouspoliittiseen liikkumatilaan tarkastelemalla Kansainvälisen valuuttarahaston käsityksiä julkisen kulutuksen rajoista euroalueella. Vuosien 2007–2009 finanssikriisi kärjistyi keväällä 2010 euroalueella yhä jatkuvaksi velkakriisiksi, jonka myötä julkisten menojen leikkaukset on nähty välttämättöminä. Tutkimuksessa kysyn millaisena IMF näkee julkisen kulutuksen rajat euroalueella, mitkä seikat maiden talouspoliittista liikkumatilaa kaventavat sekä mihin toimiin maiden tulisi liikkumatilan parantamiseksi ryhtyä. Koska etenkin kehittyneissä maissa valtiot ovat merkittäviä taloudellisia toimijoita ja turvaavat ihmisten perushyvinvointiin liittyvät palvelut, ovat käsitykset julkisen kulutuksen mahdollisuuksista ja rajoista hyvin merkittäviä.

Tutkimuksen lähtökohtana on laaja käsitys politiikasta, jonka mukaan kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen liittyy erilaisia kamppailujen kohteena olevia käsityksiä ja tulkintoja. Myös talous ja talouteen liittyvät käsitykset ja tulkinnat ovat osa inhimillistä kanssakäymistä ja siten väistämättä poliittisia, vaikka valtavirtaisen taloustieteen piirissä talous esitetäänkin turhan usein omalakisena, politiikasta irrallisena ”alueena”. Politiikan laajaan käsitykseen nojautuen korostan tutkimuksessani euroalueen maiden talouspoliittista liikkumatilaa koskevien käsitysten poliittista luonnetta. Tutkimusaineistona on kuusi IMF:n julkisten talouksien kehitystä tarkastelevaa FM-raporttia, jotka on julkaistu vuosina 2009-2013. Menetelmänä tutkimuksessa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Julkisen kulutuksen rajat nähdään FM-raporteissa tiukan markkinaehtoisina. Valtioiden velkaantumisen lisäksi uhkaa menneillään oleva demografinen muutos heikentää euromaiden rahoitusasemia entisestään. Talouspoliittista liikkumatilaa parantaakseen maiden tulisi sopeuttaa julkisia menojaan, ennen kaikkea menoja leikkaamalla mutta joissain tapauksissa myös veroja korottamalla. Tutkimuksen merkittävimmät tulokset eivät kuitenkaan liity siihen, mitä IMF raporteissaan kertoo vaan pikemminkin siihen, mitä se jättää kertomatta. Raporteissa ei kiinnitetä juuri lainkaan huomiota eurokriisin akuutin vaiheen päättäneisiin EKP:n toimenpiteisiin. Myöskään valuuttaunionin vaikutusta euromaiden talouspoliittiselle liikkumatilalle ei huomioida raporteissa oikeastaan lainkaan, vaikka juuri yhteisvaluuttaa voi pitää pitkittyneen talouskriisin keskeisimpänä tekijänä.