Matka videomuotoisen kuvaesseen maailmassa: dokumentti vai ei?

Abstract

Tutkin millaisena videomuotoinen kuvaessee näyttäytyy, kun sitä tutkitaan dokumenttielokuvan tutkimuskeinoin. Lähestyin tutkimustani oletuksesta, jossa perinteinen kuvareportaasi, joka hyödyntää Life-lehden narratiivia, siirretään videomuotoon. Videomuotoisena siihen lisätään ääneen tapahtuvaa kerrontaa sekä erilaisia siirtymiä ja videomuodon mahdollistamia leikkaustyylejä. Aineistona tutkielmassa on oma, vuonna 2011 valmistunut What is Nipwitz? –teos. Teos koostuu valokuvista, haastattelumateriaalista sekä musiikista. Tavoitteenani oli tarkastella tekijän näkökulmasta, kuinka perinteinen kuvareportaasi on muuttanut muotoaan, kun se on alistettu lineaariselle aikajanalle ja siitä on muodostettu videomuotoinen kuvaessee. Teokseni ilmaisu koostuu valokuvien muodostamasta tarinasta, jossa seurataan kohderyhmän matkaa läpi talven dokumentaarisen valokuvan keinoin, joka vertautuu dokumenttielokuvan tutkimuksessa havainnoivaan moodiin. Teosta oli luontevaa tutkia dokumenttielokuvan keinoin, koska kerrontatyyli, ilmaisulliset keinot ja teoksen tapa lähestyä katsojaa ovat dokumenttielokuvan kaltaisia. Eroavaisuuksia löytyy työtavoissa, joissa korostuu etenkin valokuvakameran käyttö, ja sen luomat erilaiset mahdollisuudet verrattuna liikkuvan kuvan tallennusvälineisiin. Tekijän kannalta kuvareportaasin siirtäminen videomuotoon antaa enemmän kerronnallisia mahdollisuuksia, joiden avulla käsiteltävää aihetta pystyy lähestymään laajemmin eri näkökulmista. Kuvaesseen alistaminen videomuotoon luo siitä lyhytdokumentin, jonka kerronta on erilaista kuin perinteisen kuvareportaasin. Tutkielman keskiössä on kysymys siitä, millainen on videomuotoinen kuvaessee.