Väkivallan tyypilliset piirteet ja parisuhde

Abstract

Tutkielma käsittelee väkivaltarikollisuutta Suomessa keskittyen pahoinpitelyrikoksiin ja parisuhdeväkivaltaan. Tässä muodostetaan tilastojen, rikosuhritutkimusten sekä kirjallisuuden perusteella kuva niin tyypillisestä pahoinpitelyrikoksesta kuin hieman tavanomaisesta laajentaen parisuhdeväkivallastakin. Parisuhdeväkivallan osalta aikaisemman tutkimuksen tuomaa tietoa verrataan siihen, millaisena väkivalta kuvataan esitutkintapöytäkirjoissa. Tarkoituksena on tutkia ja ymmärtää parisuhdeväkivaltaa, sen luonnetta, ilmiötä ja piirteitä. Tutkielmassa käsitellään myös eroja naisten ja miesten kokeman (parisuhde)väkivallan välillä yhtenä keinona tarkastella väkivallan luonteiden tai merkitysten erilaisuutta, mutta tätä ei tule kuitenkaan ymmärtää tutkielman tarkoituksena. Lisäksi tutkielmassa esitellään myös muita vaihtoehtoja puuttua parisuhdeväkivaltaan kuin pelkkä pahoinpitelyrikoksesta tuomitseminen. Tutkielma on laadullinen empiirisellä näkökulmalla.

Johtopäätöksenä esitetään, että parisuhdeväkivalta on monimuotoisempaa kuin tyypillinen katu- tai ravintolaväkivalta. Kodissa, läheisten osapuolten kesken tapahtuvaa väkivaltaa ei tule pitää yksityisasiana. Tutkielman taustalla on vaikuttanut erityisesti Euroopan neuvoston ns. Istanbulin sopimus ja sen raskauttavien seikkojen artikla. Osin tutkielma toimii siis perusteluna sille, miksi osapuolten läheinen suhde tulisi ottaa huomioon raskauttavana tekijänä. Tässä on siis esitetty näkökohtia myös sille, miksi normaalirangaistusajattelun yhteydessä parisuhdeväkivalta ja siihen liittyvä konteksti tulisi ottaa huomioon ja siten myös suhtautua vakavammin kuin tyypilliseen pahoinpitelyrikokseen.