Vierasvelkavakuudenantajan, vakuusvelkojan ja konkurssipesän asema takaisinsaantilain mukaisessa peräytymistilanteessa

Abstract

Käsittelen tutkielmassani takaisinsaantilain 19 ja 21.2 §:n säännöksiä ja niiden vaikutusta vakuudenantajan, vakuusvelkojan ja konkurssipesän asemaan ja oikeuksiin takaisinsaantilain mukaisessa peräytymistilanteessa. Vierasvelkavakuuksin turvatun velan maksu lakkauttaa velallisen ja velkojan välisen velkasuhteen. Velkasuhteen päättyminen vapauttaa vakuudenantajan vakuusvastuusta, jolloin hän on oikeutettu saamaan myös velan vakuudeksi antamansa vakuudet takaisin. Velallisen jouduttua konkurssiin velkojan saaman maksun peräytymistä arvioidaan TakSL 19 §:n perusteella. TakSL 21.2 §:n mukaan arvioidaan puolestaan vakuudet takaisin saaneen vakuudenantajan korvausvelvollisuutta.

Käsittelen aihetta takaisinsaantilain historian ja kehityksen kautta. Sen jälkeen selvennän takaisinsaantiin liittyvää asiavaltuutta ja kanneoikeutta. Käyn läpi myös vierasvelkapanttausta ja takauslakiin sisältyviä yksityishenkilöä suojaavia pakottavia säännöksiä. Velkojan saaman maksun peräytymistä ja vakuudenantajan korvausvelvollisuutta tarkastelen lain esitöiden, lainsäädännön, oikeustapausten ja oikeuskirjallisuudessa esitetyn pohjalta. Tuon esille myös muun asiaan vaikuttavan lainsäädännön.

Takaisinsaantiin liittyviä asioita ratkaistaessa on aina ensin tarpeen selvittää myös tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevia kysymyksiä. Niitä koskevien asioiden osalta tutkielmassa on omat osionsa. Tutkielman loppuosassa käsittelen aihetta oikeustapausten ja oikeuskirjallisuudessa esitetyn pohjalta. Pyrkimyksenä on selventää siihen liittyvää problematiikkaa ja lain tulkintaan.