Ecce Homo! : katumuksen sija rikosoikeusmenettelyssä
Karjalainen, Outi (2015)
Karjalainen, Outi
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506221232
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201506221232
Tiivistelmä
Rikosoikeustiede on syntynyt yhteiskunnallisen järjestäytymisen tarpeeseen. Yksityisten ihmisten ja sukujen välinen riitojen ratkaisu ja rankaiseminen legitimoitiin valtion pakkovallan alle, jonka seurauksena rikosoikeudelliset käsitteet, kuten rikos ja rangaistus saivat legaaliset määritteensä ja rangaistuksia alettiin suhteuttaa tekoihin nähden. Rikosoikeudelliset koulukunnat osoittavat yhteiskunnallisia pyrkimyksiä vähentää rikollisuutta milloin yleisestävin, milloin erityisestävin toimenpitein. Viimeisimpänä koulukuntana nähdään perus- ja ihmisoikeuksiin perustuva pragmaattisrationaalinen humaanisuuteen pyrkivä rikosoikeus, jonka keskiöön asettuvat rikosasianosaiset.
Rikosoikeus on kautta historian oikeutettu moraalifilosofiaan perustuvin rangaistusteorioin. Rangaistusteorioiden tarkoitus on selittää rankaiseminen perusteet niin, että ne vastaavat yhteiskunnassa vallitsevaa oikeudenmukaisuuskäsitystä. Rangaistusteorioilla pyritään myös ohjaamaan ja vaikuttamaan rikosoikeuden kehityksen suuntaan. Moraalifilosofiat heijastuvat myös lainkäytön funktiokeskustelussa. Yhteiskunnan arvomuutosten myötä lainkäytön funktiot joutuvat uudelleen määrittelyn kohteeksi ja rangaistuksen täytäntöönpanon muodot muuttuvat.
Moraalitaju ja omatunto ovat osa ihmisen luotuisuutta. Moraalitunteet ovat olennaisessa asemassa rikosoikeuden keskiössä olevaa rikosasianvastaajaa. Katumuksen herättämistä tavoitellaan rikosoikeusprosessissa ja täytäntöönpanossa. Sen huomiotta jättäminen haittaa parannukseen pyrkivää sillä moraalisten tunneprosessien läpikäymisellä on suuri merkitys sisäisen eheyden ylläpitämisessä. Rikosasianvastaaja on rikosoikeuden historiassa ollut väline rangaistuksen pelotevaikutuksen luomisessa kansalaisille sekä rikosvastuun toteuttamiselle. Kehityksen suunta on nähdä rikosasianvastaaja moraalituntoineen aktiivisena osallistujana prosessissa. Rikosasioiden sovittelumenettelyssä tämä on mahdollista.
Rikosoikeus on kautta historian oikeutettu moraalifilosofiaan perustuvin rangaistusteorioin. Rangaistusteorioiden tarkoitus on selittää rankaiseminen perusteet niin, että ne vastaavat yhteiskunnassa vallitsevaa oikeudenmukaisuuskäsitystä. Rangaistusteorioilla pyritään myös ohjaamaan ja vaikuttamaan rikosoikeuden kehityksen suuntaan. Moraalifilosofiat heijastuvat myös lainkäytön funktiokeskustelussa. Yhteiskunnan arvomuutosten myötä lainkäytön funktiot joutuvat uudelleen määrittelyn kohteeksi ja rangaistuksen täytäntöönpanon muodot muuttuvat.
Moraalitaju ja omatunto ovat osa ihmisen luotuisuutta. Moraalitunteet ovat olennaisessa asemassa rikosoikeuden keskiössä olevaa rikosasianvastaajaa. Katumuksen herättämistä tavoitellaan rikosoikeusprosessissa ja täytäntöönpanossa. Sen huomiotta jättäminen haittaa parannukseen pyrkivää sillä moraalisten tunneprosessien läpikäymisellä on suuri merkitys sisäisen eheyden ylläpitämisessä. Rikosasianvastaaja on rikosoikeuden historiassa ollut väline rangaistuksen pelotevaikutuksen luomisessa kansalaisille sekä rikosvastuun toteuttamiselle. Kehityksen suunta on nähdä rikosasianvastaaja moraalituntoineen aktiivisena osallistujana prosessissa. Rikosasioiden sovittelumenettelyssä tämä on mahdollista.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4449]