Opiskelijoiden vertaisryhmämentorointi Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten työssä oppimisen menetelmistä erityisesti mentorointia voidaan soveltaa Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa. Tavoitteena on luoda vertaisryhmämentoroinnin malli, jota voi toteuttaa myös muualla. Ammattikorkeakoulupedagogiikka perustuu työelämäyhteydelle ja mentoroinnin kokeilemisen tarve on syntynyt työssä oppimisen ja elinikäisen oppimisen tavoitteista ja tarpeesta kohentaa ammatillisen kasvun ohjausta. Tutkielmassa oppiminen nähdään luonteeltaan sosiokonstruktivistisena.

Mentorointi on vuorovaikutukseen perustuva luottamuksellinen ohjaussuhde. Vertaisryhmämentoroinnissa kokeneempi opiskelijamentori ohjaa samanaikaisesti useita kokemattomampia opiskelijoita erityisesti opiskeluun ja työelämään liittyvissä kysymyksissä, jotka nousevat ohjattavien tarpeista. Mentoroinnin kehittäminen journalismikoulutuksessa on toimintatutkimuksen kaltainen prosessi, johon tutkielma liittyy yhtenä lenkkinä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty fenomenografista lähestymistapaa, joka tutkii ihmisten erilaisia käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Tavoitteena on löytää mahdollisimman suuri varianssi käsityksiä.

Tutkimuksen kohteena ovat mentorointipilottiin lukuvuonna 2014 - 15 osallistuneiden 16 ensimmäisen vuoden opiskelijan ja mentoreina toimineiden 3.-5. vuoden neljän opiskelijan kokemuksiin perustuvat käsitykset. Keskeinen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselyllä. Lisäksi aineistoa saatiin mentoreiden ryhmähaastattelusta ja Facebook-ryhmän keskustelusta sekä reflektiotapaamisista. Aineistosta muodostin 554 merkitysyksikköä, jotka ryhmittelin 118 teemaryhmään. Näistä muodostin kahdeksan alakategoriaa ja kolme kuvauskategoriaa.

Vertaisryhmämentorointi on oppimisen menetelmä, joka toteuttaa ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Opiskeluun ja työelämään liittyvien tietojen ja taitojen lisäksi mentorointi tarjosi mentoroitaville voimaantumista ja uskoa tulevaan. Mentoreiden kokema hyöty liittyi erityisesti ryhmän ohjaamiseen, vuorovaikutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Aktorit pitivät mentorointia onnistuneena, sen sijaan mentorit kokivat passiivisessa ryhmässä epäonnistumisen tunteita. Mentoroinnin on perustuttava vapaaehtoisuuteen ja sisäiseen motivaatioon. Ryhmän on voitava itse päättää mentoroinnin käytännön toteutuksesta ja on hyväksyttävä se, että eri ryhmän toimivat keskenään eri tavalla. Oppimiseen vaikuttaa ratkaisevasti osanottajien välinen vuorovaikutus. Mentoroinnin käytännön järjestelyt vaikuttavat puolestaan vuorovaikutuksen rakentumiseen. Vuorovaikutus mahdollistaa oppimiselle välttämättömän reflektoinnin ja yhteisöllisen oppimisen. Hyvä vertaissuhde edesauttaa molempien oppimista. Erityisen tärkeää on sekä mentoreiden että mentoroitavien perehdytys ja ymmärrys menetelmän tavoitteista.