Haavoittuvien ryhmien hoitoon pääsy

Abstract

Oikeus terveyteen on tunnustettu useissa ihmisoikeussopimuksissa, esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa. Suomessa on perustuslain 19 §:ssä turvattu jokaiselle oikeus riittäviin terveyspalveluihin. Julkisen vallan tulee myös edistää terveyttä. Terveyspalveluja on annettava yhdenvertaisesti ilman syrjintää.

Terveyspalvelujen järjestämisessä on korostettu pyrkimystä palveluiden yhdenvertaiseen saatavuuteen. Terveyspalvelujen kohdentumisessa on kuitenkin sellaisia eroja, että haavoittuvat ryhmät uhkaavat jäädä ilman terveydenhuollon palveluja. Tällä hetkellä hoitoon pääseminen vaatii henkilöltään itseltään lähtökohtaista toimintaa. Tällainen aktiivinen toiminta on helpompaa ihmiselle, jolla on valmiuksia toimia. Haavoittuviin ryhmiin kuuluvilla ihmisellä ei välttämättä tällaisia valmiuksia ole.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää voimassaolevassa lainsäädännössä olevia keinoja, joilla turvataan haavoittuvien ryhmien hoitoon pääsyä. Tutkimuksessa haavoittuviin ryhmiin on käsitetty kuuluvan lapset, vanhukset, vammaiset, mielenterveyden häiriöistä kärsivät ja paperittomat henkilöt. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että parhaiten turvataan lasten hoitoon pääsy. Eniten kritisoitavaa on paperittomien henkilöiden hoitoon pääsyssä.