Hopeasepän taidon jäljissä

Abstract

Hopeaseppä Jorma Smedsin ammatillinen osaaminen sisälsi erilaisia tiedon muotoja. Taidot ovat kehittyneet: hiljaisen tiedon, tunnetiedon ja toimintatiedon kautta. Psykomotoriset tekijät ilmenivät Smedsin työskentelyssä neuromuskulaarisena koordinaationa ja psykomotorisena nopeutena. Psykomotorinen koordinaatiokyky ja haptis-kinesteettinen havaintokyky, sekä muodonantokyky löytyivät Smedsin taitojen taustalta. Taitavuuteen löytyi henkisiäkin tekijöitä. Isoisältä ja isältä pojalle siirtyneet taidot, sekä usko ja halu tehdä käsitöitä, ovat olleet keskeisiä taidon kehittymisen ja työhön motivoitumiseen liittyviä asioita. Hänen luonteensa, oppimishalunsa, sekä hänen kyvykkyytensä monistaa mestarien tekemistä mahdollistavat työssä etenemisen. Smedsin kädentaidot ja lahjakkuus ovat oppimisen taustalla. Paikallisuus, tornionjokilaaksolaisuus on tuonut lisäarvoa työssä kehittymiselle. Työssäjaksamiseen, taidon kehittymiseen ja perinteiden säilyttämiseen ovat vaikuttaneet Smedsin perhe ja erityisesti hänen oma poikansa Hänen henkilökohtaiset arvonsa ja eräs asiakas ovat kehittäneet hänen työskentelytaitoja. Vanhoista kaavoista irtautuminen ja uusien työtapojen löytäminen ovat auttaneet hopeaseppää etenemään urallaan. Perinnetaidon säilymisen tulevaisuus näyttää valoisalta, koska Smedsin poika jatkaa samaa ammattia.

Tutkielma on etnografinen ja sen tehtävänä on selvittää hopeaseppä Jorma Smedsin ammatillista kehitystä, sekä hänen perinteisen hopeantaonnan taitonsa jatkumoa. Tutkimustehtävänäni oli selvittää aineistolähtöisesti ja etnografisin menetelmin hopeasepän työhistoriaa ja kokemuksia. Tutkimus käsittelee käsityöläisyyttä, hiljaista tietoa, ammatillista kehittymistä, taitoa, tiedon ja taidon määritelmiä, sekä kykyjä ja osaamista.