Kuvataide, pojat ja yläkoulu: poikien kuvataidesuhdetta etsimässä

Abstract

This research brings forth understanding about boys experiences in art education. The subject is important, for in the fields of media and art education, there has been information about a phenomenon, which speaks of the boys decreasing interest in art. In my research I try to bring understanding to this phenomenon by researching it's backgrounds and interviewing boys and asking them, what they really think about art education. I study this phenomenon from a phenomenografic point of view. I collected my material by interviewing fourteen boys in seventh-grade in towns of Kokkola and Rovaniemi. I chose seventh-graders for the reason that in the seventh-grade boys have their last compulsory art course in comprehensive school. Interviews were done as individual theme interviews and material-analysis by comparing results to the themes. The literature theory for my thesis concists of different works which address the topics of gender, masculinity, talent, motivation, puberty, sociology, comfort in school and boys experiences in art education. These theories I also compare to my material. The result of my study is, that boys do like art as a school subject, but they are not eager to continue it on later grades. So their uneagernes to continue studying art is not born from negative experiences in art education. The reasons for that lie somewhere else. One of the reasons might be the result, that art education is seen not so usefull in future. Other reasons might be parents and societys opinions about art, art education and about it's usefulness in the mans future, development and career choise.

Tutkimukseni selvittää poikien kokemuksia kuvataideopetuksessa. Selvitystä tarvitaan, sillä median ja kuvataideopetuksen kentältä on tullut tietoa siitä, että poikien kiinnostus kuvataidetta kohtaan on vähäistä. Pyrin tutkimuksellani selkiyttämään tätä ilmiötä, selvittämällä sen taustoja eli kysymyllä pojilta suoraan, mitä mieltä he ovat kuviksesta. Tutkin ilmiötä fenomenograafisesti eli haastattelemalla poikia heidän kokemuksistaan kuvataiteen parissa. Aineiston keruu tapahtui teemahaastattelulla ja aineistoanalyysi teemoitteluun vertaillen. Aineisto koostuu kahdestatoista seitsemäsluokkalaisen pojan yksilöhaastattelusta. Teoria koostuu erilaisista sukupuolta, kouluviihtyvyyttä ja poikien kuvataidekokemuksia kartoittaneista julkaisuista, joiden tuloksia vertailen aineistooni. Tutkimukseni tulos on, että pojat viihtyvät kuvataiteessa, mutta harva heistä haluaa jatkaa sitä. Negatiivisilla kokemuksilla ei ollut vaikutusta haluttomuuteen jatkaa kuvataidetta, vaan tulokseni viittaavat siihen, että syyt ovat muualla. Osasyy on ainestoni mukaan, se että kuvataiteen hyödyllisyys tulevaisuudessa koettiin vaihtelevasti. Muita syitä etsittäessä päädytään teoria-aineistosta esille nousseisiin ajatuksiin siitä, minkälaisen kuvan vanhemmat ja yhteiskunta antavat kuvataiteesta ja sen tarpeellisuudesta miehen tulevaisuuden, kehityksen ja ammatinvalinnan kannalta.