Equal access to pharmaceutical care: a comparative study of legislation concerning medicinal products and pharmacies in Finland and Norway

Abstract

Apteekkilainsäädäntö on osa terveysoikeutta. Valtion intressinä on säädellä apteekkialaa lääketurvallisuuden, lääkkeiden kohtuullisten hintojen ja kansalaisten yhdenvertaisten apteekkipalvelujen takaamiseksi. Tämä tutkmus vertailee Suomen ja Norjan apteekkijärjestelmiä, niiden kehitystä ja kummankin maan apteekkijärjestelmän taustalla vaikuttavia keskeisiä tavoitteita ja oikeusperiaatteita. Tutkimuksen vertailu on luonteeltaan funktionaalista ja se keskittyy oikeusjärjestelmien mikrotasoon.

Maiden järjestelmät ja lainsäätäjän tavoitteet ja niiden kehitys ovat samanlaiset. Kummassakin maassa apteekkitoiminta on luvanvaraista, lääkekuluja korvataan sosiaalivakuutuksella ja niissä on käytössä hintasääntely, geneerinen substituutio sekä viitehintajärjestelmä. Pääasialliset erot liittyvät apteekkien omistamiseen, apteekkimaksuun ja käsikauppatuotteiden myyntiin apteekkien ulkopuolella.

Oikeusperiaatteita kuten ihmisarvon loukkaamattomuutta, oikeutta terveyteen, potilaan itsemääräämisoikeutta ja yhdenvertaisuutta sovelletaan myös lääkehuollon puitteissa. Nämä periaatteet näkyvät myös perusteluissa, jotka lainsäätäjä on esittänyt alaa koskevien säädösten valmistelumateriaaleissa. Resurssien niukkuuden takia hyvinvointivaltion lainsäätäjän on vähennettävä kuluja. Oikeusjärjestelmän syvemmillä kerroksilla toimivat terveysoikeuden periaatteet sekä perusoikeudet vaikuttavat lainsäätäjän terveydenhuollon säästätoimenpiteitä koskevien arvostelmien sisältöön. Julkinen keskustelu terveydenhuollon ammattilaisten, lakimieskunnan ja etujärjestöjen välilä on välttämätöntä näiden arvostelmien oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.

Pharmacy law is part of health law. The state has an interest in regulating the sector in order to ensure drug safety, equal access to pharmaceutical care and affordable drugs. This research compares the pharmacy systems in Finland and Norway, their development, and the central aims and legal principles behind the choice of pharmacy system in each country. Comparison under this research is functionalist in nature and focuses on the micro-level of the two legal systems.

The Finnish and Norwegian systems and the aims of the legislator have developed in a similar manner. In both countries pharmacy business is subject to license, pharmaceutical prices are controlled, drug costs are covered by a social insurance scheme and generic substitution and reference pricing are applied. The main differences relate to pharmacy ownership, the pharmacy fee and sale of overt-the-counter drugs outside of pharmacies.

Principles such as human dignity, right to health, the patient’s right to self-determination and equal treatment apply in pharmaceutical care. Legal principles are evident in the legislator’s reasoning in preparatory materials for pharmacy law. Due to scarce resources the welfare state’s legislator needs to reduce costs. The requirements of fundamental rights and principles of health law, working on a deeper level of the legal system, impact the substance of the legislator’s valuations regarding savings in the healthcare sector. Public discourse between healthcare professionals, the legal profession and interest groups is necessary for ensuring justice in these valuations.