Vertaiskeskustelujen vanhoillislestadiolaisuus : naisten kuulumiset murtavat perinteitä ja luovat uusia verkostoja
Pelkonen, Johanna (2015)
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee vanhoillislestadiolaisuuden piirissä 2000-luvulla käytyä julkista keskustelua, siinä esiintyviä muuttuneita yhteisösuhteita ja merkityksiä. Tutkimuksen keskeisen osan muodostaa Mika Luoma-ahon ja Tapio Nykäsen toimittamassa antologiassa ’Poliittinen lestadiolaisuus’ syksyllä 2013 julkaistu artikkeli ‘Nuoret naiset ja vanhoillislestadiolaisuuden murros’, jossa esitellään myös tutkimuksen tulokset. Artikkelin tarkastelu kohdistuu siihen, kuinka perheettömien naisten kanssa vuosina 2010 ja 2011 tuotetut keskustelut ja julkisuudessa esiintyneet ja vanhoillislestadiolaisuuden vakiintuneista merkityksistä poikkeavat, kuten lestadiolaisuutta sosiaalisena lähtökohtana korostaneet puheenvuorot, rakentavat uudenlaista ymmärrystä lestadiolaisuudesta sekä millä tavalla uusi, lestadiolaisuuden etnisiä puolia korostava puhe paikantuu suhteessa yhteisön perinteiseen itseymmärrykseen. Tutkimus lähestyy vanhoillislestadiolaisuutta siitä käsin mitä merkityksiä lestadiolaisuus ja etninen saa ja kuinka niitä äytetään tutkimusaineistossa.
Tutkimus on laadullinen ja osallistuu uskonnon- ja naistutkimuksen keskusteluihin rinnastaen näitä materiaalisen kulttuuriteorian analysiin. Teoreettinen viitekehys nousee foucaultlaisesta valtateoreettisesta tutkimuskeskustelusta. Tutkimusmenetelmänä toimii Judith Butlerin performatiivisuuden teoria, jonka mukaan vakiintuneetkin asiantilat rakentuvat vallalla olevia arvoja ilmaisevassa toiminnassa. Vakiintuneista ajattelumalleista poikkeaminen luo uusia merkityksiä, minkä vuoksi performatiivisuuden teoria soveltuu myös vanhoillislestadiolaisuuden murrostilan analyysiin. Tutkimus on etnografinen ja tutkijan omakohtaisesta taustakokemuksesta johtuen myös autoetnografinen. Tutkimusaineisto käsittää ryhmä- ja yksilöhaastatteluaineiston lisäksi ajankohtaisen keskustelun, jota tutkijan yhteisön piirissä käymät keskustelut, verkkokeskustelut ja valtamediassa esiintyneet artikkelit, television-ohjelmat ja puheenvuorot edustavat. Tutkijan omakohtaiset kokemukset vanhoillislestadiolaisuudesta toimivat tulkintaresursseina ja rinnastuvat muiden haastateltujen naisten kertomuksiin. Perheettömien, 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden naisten kanssa tuotetut ryhmäkeskustelut antavat laajemmalle keskustelulle äänen, joka on jäänyt perheellisen naisen asemaa korostaneessa julkisuudessa huomiotta.
Yhteisösuhteen tarkastelu performatiivisena osoittaa yhteisötaustan tulkintaresurssiksi ja taustaymmärrykseksi, jota vasten ja jonka avulla yhteisön piirissä kasvaneet tekevät valintoja henkilökohtaisessa elämässään yhteisösuhdettaan ja kuulumistaan eri tavoin tulkiten ja toteuttaen. Kuulumiseen liittyviä pohdintoja jaetaan sosiaalisissa verkostoissa ja verkkokeskusteluissa. Vertaiskeskustelujen mahdollistama vaihtoehtoisuus ja yhteisötaustaan kytkeytyvien henkilökohtaisten merkitysten käsittely luo yhteisön piirissä uudenlaisia verkostoja, jotka murtavat yhteisössä vaalittua ymmärrystä yksityisen uskon ja yhteisöjäsenyyden vakiintuneista merkityksistä. Siinä missä vaihtoehtoiset näkökulmat on luettu vanhoillislestadiolaisuudessa perinteisesti ulossulkevaksi toiminnaksi, etnistä lestadiolaisuutta korostava keskustelu pukee ulkopuolisuuden uuteen muotoon. ‘Etninen’ letadiolaisuus viittaa uudenlaisesta tietoisuudesta ja muutostarpeista nousevaan identiteettipuheeseen, jota sosiaalisissa verkostoissa käydään, kun yhteisöön liittyviä merkityksiä tehdään ymmärrettäviksi henkilökohtaisella tasolla.
Kuuliaisuutta ja muuttumattomuutta korostavaa vanhoillislestadiolaisuuden perinteistä puhetta haastaa 2000-luvulla yhteisön virallisten areenoiden ulkopuolinen, sosiaalisissa verkostoissa ja nettiyhteisöissä tapahtuva vertaiskeskustelu, jossa yhteisösuhdetta ja kuulumista käsitteellistetään yksilön kokemuksia ja ääntä kuunnellen. Vakiintuneet ja vanhoillislestadiolaisuudessa usein muuttumattomiksi korostuneet merkitykset altistuvat vastaanottajien tulkinnoille, joita värittävät väistämättä ajalliset olosuhteet, joissa uskonoppia tulkitaan ja toteutetaan.
Tutkimus on laadullinen ja osallistuu uskonnon- ja naistutkimuksen keskusteluihin rinnastaen näitä materiaalisen kulttuuriteorian analysiin. Teoreettinen viitekehys nousee foucaultlaisesta valtateoreettisesta tutkimuskeskustelusta. Tutkimusmenetelmänä toimii Judith Butlerin performatiivisuuden teoria, jonka mukaan vakiintuneetkin asiantilat rakentuvat vallalla olevia arvoja ilmaisevassa toiminnassa. Vakiintuneista ajattelumalleista poikkeaminen luo uusia merkityksiä, minkä vuoksi performatiivisuuden teoria soveltuu myös vanhoillislestadiolaisuuden murrostilan analyysiin. Tutkimus on etnografinen ja tutkijan omakohtaisesta taustakokemuksesta johtuen myös autoetnografinen. Tutkimusaineisto käsittää ryhmä- ja yksilöhaastatteluaineiston lisäksi ajankohtaisen keskustelun, jota tutkijan yhteisön piirissä käymät keskustelut, verkkokeskustelut ja valtamediassa esiintyneet artikkelit, television-ohjelmat ja puheenvuorot edustavat. Tutkijan omakohtaiset kokemukset vanhoillislestadiolaisuudesta toimivat tulkintaresursseina ja rinnastuvat muiden haastateltujen naisten kertomuksiin. Perheettömien, 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden naisten kanssa tuotetut ryhmäkeskustelut antavat laajemmalle keskustelulle äänen, joka on jäänyt perheellisen naisen asemaa korostaneessa julkisuudessa huomiotta.
Yhteisösuhteen tarkastelu performatiivisena osoittaa yhteisötaustan tulkintaresurssiksi ja taustaymmärrykseksi, jota vasten ja jonka avulla yhteisön piirissä kasvaneet tekevät valintoja henkilökohtaisessa elämässään yhteisösuhdettaan ja kuulumistaan eri tavoin tulkiten ja toteuttaen. Kuulumiseen liittyviä pohdintoja jaetaan sosiaalisissa verkostoissa ja verkkokeskusteluissa. Vertaiskeskustelujen mahdollistama vaihtoehtoisuus ja yhteisötaustaan kytkeytyvien henkilökohtaisten merkitysten käsittely luo yhteisön piirissä uudenlaisia verkostoja, jotka murtavat yhteisössä vaalittua ymmärrystä yksityisen uskon ja yhteisöjäsenyyden vakiintuneista merkityksistä. Siinä missä vaihtoehtoiset näkökulmat on luettu vanhoillislestadiolaisuudessa perinteisesti ulossulkevaksi toiminnaksi, etnistä lestadiolaisuutta korostava keskustelu pukee ulkopuolisuuden uuteen muotoon. ‘Etninen’ letadiolaisuus viittaa uudenlaisesta tietoisuudesta ja muutostarpeista nousevaan identiteettipuheeseen, jota sosiaalisissa verkostoissa käydään, kun yhteisöön liittyviä merkityksiä tehdään ymmärrettäviksi henkilökohtaisella tasolla.
Kuuliaisuutta ja muuttumattomuutta korostavaa vanhoillislestadiolaisuuden perinteistä puhetta haastaa 2000-luvulla yhteisön virallisten areenoiden ulkopuolinen, sosiaalisissa verkostoissa ja nettiyhteisöissä tapahtuva vertaiskeskustelu, jossa yhteisösuhdetta ja kuulumista käsitteellistetään yksilön kokemuksia ja ääntä kuunnellen. Vakiintuneet ja vanhoillislestadiolaisuudessa usein muuttumattomiksi korostuneet merkitykset altistuvat vastaanottajien tulkinnoille, joita värittävät väistämättä ajalliset olosuhteet, joissa uskonoppia tulkitaan ja toteutetaan.
Kokoelmat
- Pro gradut [4089]