Opintotukeen liittyvä petos
Niskanen, Samuli (2015)
Niskanen, Samuli
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201509141301
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201509141301
Tiivistelmä
Opintotuki on Kansaneläkelaitoksen toimeenpanema, opiskelijan opintojen aikaisia toimeentulomahdollisuuksia parantava etuus. Opintotuen myöntämisen yleisenä edellytyksenä on opintotukilain 5 §:n muun muassa opintojen päätoiminen harjoittaminen ja opinnoissa edistyminen. Opintotukilain 5 b §:ssä säädetään opintojen riittävästä edistymisestä ja opintotuen takaisinperinnästä tilanteessa, jossa opintojen edistyminen ei ole ollut riittävää. Opiskelijan ilmoitusvelvollisuudesta säädetään opintotukilain 41 §:ssä. Opintotukea hakevan henkilön tulee ilmoittaa opintotuen myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja opintotukea saavan tulee ilmoittaa opintotukeen vaikuttavista muutoksista.
Opintotuen väärinkäytöksiin liittyvistä rikosnimikkeistä yleisin on petos. Tavallisimmin on kyse siitä, että henkilö on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Petoksen tunnusmerkistö voi tällöin täyttyä, jos henkilö on hakenut opintotukea, vaikkei hänen ole ollut tarkoitus harjoittaa päätoimisia opintoja. Vaihtoehtoisesti petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos opintotukea saava henkilö ei ole ilmoittanut Kansaneläkelaitokselle tai Kansaneläkelaitoksen puolesta toimivalle opintotukilautakunnalle opintotukeen vaikuttavasta muutoksesta, kuten opintojen keskeytymisestä.
Tutkielmassa hyödynnetään käräjäoikeusaineistoa, joka koostuu 13 lainvoimaisesta eri käräjäoikeuksien antamista tuomioista. Kolmessa aineiston tapauksessa syyte on hylätty ja kymmenessä vastaaja on tuomittu petoksesta. Kaikissa tapauksissa kyse on ollut siitä, että syytetty on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Lähes jokaisessa tapauksessa sekä syytettä että tuomiota on perusteltu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä.
Tutkielmassa selvitetään käräjäoikeusaineistoon kuuluvien tuomioiden avulla, miten tuomioistuimet käytännössä arvioivat edellä kuvattua menettelyä mahdollisena petoksena. Lisäksi tutkielmassa selvitetään opintotukilain ja opintotukiasetuksen sisältöä tutkielman aiheen näkökulmasta sekä sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä, petoksen tunnusmerkistöä ja rikosoikeudellista tahallisuutta.
Opintotuen väärinkäytöksiin liittyvistä rikosnimikkeistä yleisin on petos. Tavallisimmin on kyse siitä, että henkilö on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Petoksen tunnusmerkistö voi tällöin täyttyä, jos henkilö on hakenut opintotukea, vaikkei hänen ole ollut tarkoitus harjoittaa päätoimisia opintoja. Vaihtoehtoisesti petoksen tunnusmerkistö voi täyttyä, jos opintotukea saava henkilö ei ole ilmoittanut Kansaneläkelaitokselle tai Kansaneläkelaitoksen puolesta toimivalle opintotukilautakunnalle opintotukeen vaikuttavasta muutoksesta, kuten opintojen keskeytymisestä.
Tutkielmassa hyödynnetään käräjäoikeusaineistoa, joka koostuu 13 lainvoimaisesta eri käräjäoikeuksien antamista tuomioista. Kolmessa aineiston tapauksessa syyte on hylätty ja kymmenessä vastaaja on tuomittu petoksesta. Kaikissa tapauksissa kyse on ollut siitä, että syytetty on nostanut opintotukea aikana, jolloin hän ei ole harjoittanut päätoimisia opintoja. Lähes jokaisessa tapauksessa sekä syytettä että tuomiota on perusteltu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnillä.
Tutkielmassa selvitetään käräjäoikeusaineistoon kuuluvien tuomioiden avulla, miten tuomioistuimet käytännössä arvioivat edellä kuvattua menettelyä mahdollisena petoksena. Lisäksi tutkielmassa selvitetään opintotukilain ja opintotukiasetuksen sisältöä tutkielman aiheen näkökulmasta sekä sosiaalietuuksien väärinkäytöksiä, petoksen tunnusmerkistöä ja rikosoikeudellista tahallisuutta.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4505]