Eikö tämän yhen satavuotta mee vaikka konttaamalla : ikääntyneet naiset kertovat kokemuksiaan kriiseistä selviytymisestä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten erilaisista kriiseistä on mahdollista selviytyä ja kääntää vaikeudet positiivisiksi voimavaroiksi. Kriisi on elämäntilanne, jota ei pysty hallitsemaan. Siitä voidaan käyttää myös nimitystä elämän mullistus. Kriisit voidaan jakaa kehityskriiseihin, elämänkriiseihin ja äkillisiin kriiseihin. Jokainen ihminen kohtaa elämänkaaressaan erilaisia kriisejä.

Ihmisen elämänkaari on kehitysvaiheiden kokonaisuus ja käsittää ajan lapsuudesta vanhuuteen. Elämänkaari muodostuu yksilöllisistä kokemuksista ja eri ikävaiheita määrittelevät erilaiset tehtävät. Erikson jakaa ihmisen kehityksen kahdeksaan eri kehitysvaiheeseen. Hänen teoriansa pohjautuu siihen, että kehityskriisit liittyvät eri ikäkausiin. Levinsonin mukaan elämänkaari rakentuu erilaisista kehitysvaiheista ja niiden välillä olevista suuremmista ja pienemmistä siirtymistä.

Tutkimus toteutettiin narratiivisella tutkimusotteella, jossa ihminen tulee omilla ehdoillaan kuulluksi. Tutkimusta varten haastattelimme ikäihmisiä. Ikääntyneiden kertomat selviytymistarinat muodostavat aineistomme. Tutkimus osoittaa, että kriiseistä voi selviytyä monin eri tavoin. Niin huolet kuin murheetkin kuuluvat luonnollisena osana ihmisen elämään. Kriisit voivat yhdistää lähipiiriä, perheyhteisöä ja asuinympäristöä. Menetys voi olla myös mahdollisuus, joka antaa voimaa ja rohkeutta kohdata tulevaisuutta.

Kaikki haastateltavat kokivat, että he ovat selviytyneet omista kriiseistään, mutta elämä on muuttunut pysyvästi ja peruuttamattomasti. Vaikka ikäihmiset olivat elämässä kohdanneet vastoinkäymisiä, oli heidän ajatuksissaan päällimmäisenä silti kiitollisuus elämää kohtaan. Tärkeimmiksi selviytymiskeinoiksi kertomuksissa nousivat hyvä sosiaalinen tukiverkosto, harrastukset, luonto, henkilökohtaiset vahvuudet, omien tunteiden käsitteleminen, uskonto, työ ja erilaiset tiedonlähteet.