“Nyt ne niinkö, ne auttaa ihmisiä…” : sosiaalityölle annetut merkitykset vertaistukihenkilöiden puheessa
Luiro, Jenni (2015)
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tutkia Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-koulutuksesta valmistuneiden vertaistukihenkilöiden, fattaluutien, puhetta. Tutkielmaa varten haastateltiin yhteensä kuutta vertaistukihenkilöä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia miten fattaluudat merkityksellistivät sosiaalityötä puheessaan ennen ja jälkeen vertaistukikoulutuksen, ja miten nämä merkitykset muuttuivat. Fattaluutien puheesta tutkittiin myös kielellisiä positioita ja sosiaalityöntekijöille rakentuvia identiteettejä.
Tutkimus toteutettiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä ja diskurssianalyyttisen tutkimuksen keinoin. Käytettyjä käsitteitä olivat merkityssysteemi, tulkintarepertuaari, positio ja identiteetti. Tutkimuksessa omaksuttiin sosiaalisen konstruktionistisen viitekehyksen mukainen ajatus kielestä sosiaalisena toimintana ja todellisuutta rakentavana tekijänä.
Tutkimuksessa nousi esiin että sosiaalityön merkitykset rakentuivat ennen vertaistukikoulutusta virasto-, raha-, pakko-, ja sossupuheen kautta. Näiden puheiden myötä fattaluudat asettivat itsensä erilaisiin asiakkuuteen viittaaviin positioihin. Sosiaalityöntekijälle rakentui monimuotoinen identiteetti esimerkiksi valtaa käyttävänä virkailijana ja rahanvartijana.
Merkitykset muuttuivat puheessa vertaistukikoulutuksen jälkeen, jolloin sosiaalityötä kuvailtiin tuki- ja auttamispuheen, yhteiskunnallisen toimijuuden ja laajuuden kautta. Fattaluudat asettuivat neutraaleihin positioihin suhteessa sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijän identiteetti rakentui esimerkiksi auttajana ja tukijana, joka työskentelee rajallisten resurssien kanssa.
Tutkimus osoittaa fattaluutien sosiaalityölle puheessaan antamien merkitysten muuttuvan. Muutosta kuvaa puheessa sosiaalityön toimintaympäristön laajeneminen, sosiaalityön näkeminen auttamistyönä sekä sosiaalityön myöntämän taloudellisen tuen konkretisoituminen osana raitistumista. Nämä merkitykset voidaan ajatella osaksi sosiaalityön kulttuurista jatkumoa ja sosiaalista todellisuutta.
Tutkimus toteutettiin sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä ja diskurssianalyyttisen tutkimuksen keinoin. Käytettyjä käsitteitä olivat merkityssysteemi, tulkintarepertuaari, positio ja identiteetti. Tutkimuksessa omaksuttiin sosiaalisen konstruktionistisen viitekehyksen mukainen ajatus kielestä sosiaalisena toimintana ja todellisuutta rakentavana tekijänä.
Tutkimuksessa nousi esiin että sosiaalityön merkitykset rakentuivat ennen vertaistukikoulutusta virasto-, raha-, pakko-, ja sossupuheen kautta. Näiden puheiden myötä fattaluudat asettivat itsensä erilaisiin asiakkuuteen viittaaviin positioihin. Sosiaalityöntekijälle rakentui monimuotoinen identiteetti esimerkiksi valtaa käyttävänä virkailijana ja rahanvartijana.
Merkitykset muuttuivat puheessa vertaistukikoulutuksen jälkeen, jolloin sosiaalityötä kuvailtiin tuki- ja auttamispuheen, yhteiskunnallisen toimijuuden ja laajuuden kautta. Fattaluudat asettuivat neutraaleihin positioihin suhteessa sosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijän identiteetti rakentui esimerkiksi auttajana ja tukijana, joka työskentelee rajallisten resurssien kanssa.
Tutkimus osoittaa fattaluutien sosiaalityölle puheessaan antamien merkitysten muuttuvan. Muutosta kuvaa puheessa sosiaalityön toimintaympäristön laajeneminen, sosiaalityön näkeminen auttamistyönä sekä sosiaalityön myöntämän taloudellisen tuen konkretisoituminen osana raitistumista. Nämä merkitykset voidaan ajatella osaksi sosiaalityön kulttuurista jatkumoa ja sosiaalista todellisuutta.
Kokoelmat
- Pro gradut [3934]