Vhs-teknologia taiteen välineenä

Abstract

Olen pro gradu -tutkielmassani tutkinut vanhanaikaisen vhs-videoteknologian käyttökelpoisuutta taiteen tekemisen välineenä. Tutkimukseni on ollut luonteeltaan proseduaalinen; taiteellisten prosessien avulla tutkiva, sekä itse taiteellisia prosesseja tutkiva. Lähtökohtani ei ollut käyttää mitään jähmeää tutkimusmetodia, tai tukea tutkimustani johonkin jo olemassa olevaan teoriaan. Tutkimusprosessin myötä tutkimusmenetelmäni on kehittynyt abduktiivisesti käytännön ja teorian yhteispelinä. Media-arkeologia tutkimuksellisena orientaationa, filosofisena habituksena sekä taiteellisen tutkivan toiminnan määrittäjänä osoittautui tutkimalleni aiheelle sopivaksi välineeksi. Tutkimuksessani esittelen tieteellisessä diskurssissa uudehkoa teoriaa mediaarkeologiasta tutkivana toimintana. Abduktiivisella tutkimusotteellani olen pyrkinyt kehittämään pro gradu -tutkielman tekemisen tyylejä poispäin ajattelua ja luovuutta rajoittavasta teoreettisuudesta kohti käytännöllistä taiteen tekemistä korostavaa tutkimustyyliä. Tutkimukseni keskiöön nousi käsite noise, jonka ymmärrän mediateknologisen laitteen toimintavirheenä, teknologian läsnäolona sekä koodausprosessissa tapahtuvana transformaationa. Toisin kuin viestintä- tai informaatiotieteellisessä diskurssissa, koen noisen taiteissa exprsessiivisenä mahdollisuutena sen sijaan että se olisi puutosta signaalissa tai häiriötä. Vhs-teknologia soveltuu taiteellisessa toiminnassani parhaiten grafiikan luomisen välineeksi. Toimintani perustuu materiaalin viemiseen vhs-kasetille ja sen rekontekstualisointiin grafiikkavedokseksi. Kutsun materiaalin viemistä vanhanaikaisen välineen läpi medialävistykseksi. Lisäksi vhs-teknologia toimii kokeellisessa elokuvailmaisussa, tilataiteissa sekä musiikin luomisen välineenä.