Miehentappokertomus : suomalaisen henkirikoksen narratiivi poliisin rikospaikkaselosteissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen poliisin kirjoittamia rikospaikkaselosteita henkirikosten tekopaikoilta. Tutkielman aineistona on 15 rikospaikkaselostetta, jotka ovat peräisin MOVE! -kuntoutusohjelman vaikuttavuuden arviointitutkimuksen (2014) aineistosta. Henkirikokset ovat Suomessa yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa ja profiloituneet alkoholisoituneiden, syrjäytyneiden, keski-ikäisten miesten ongelmaksi. Pitkästä tutkimusperinteestä ja valtiollisista interventioista huolimatta henkirikosten määrä ei ole merkittävästi laskenut, mikä ohjaa perehtymään ilmiön kulttuurisiin taustoihin. Tutkielmassa syvennytään institutionaalisen asiantuntijatahon kertomuksiin kuolemaan johtavasta väkivallasta ja kiinnostus kohdistuu siihen, miten henkirikos merkityksellistyy poliisin rikospaikkaselosteissa.

Väkivalta on merkittävä, pysyvä ja universaali ongelma. Suhtautuminen väkivaltaan ja sen seurauksiin riippuu historiallis-kulttuurisesta ympäristöstä, jota voidaan tutkia väkivallan kielellistämistä analysoimalla. Kertomukset ovat keino jäsentää maailmaa, ja niillä otetaan todellisuuden rakentamisen lisäksi osaa myös eettisiin pohdintoihin. Sosiaaliseen konstruktionismiin sitoutuen tutkielmassa suhtaudutaan poliisin kirjoittamaan henkirikoksen kertomukseen yhtenä esityksenä eletystä todellisuudesta. Poliisin tekstillä osana virallista esitutkintaa on käytännöllisiä vaikutuksia oikeusjärjestelmässä, missä selosteiden kiinnittyminen sosiaaliseen kontekstiin herkästi piiloutuu. Tutkielmassa etsitään rikospaikkaselosteiden kulttuurisia jäsennyksiä semioottisen sosiologian teoreettisesta viitekehyksestä, tulkitsemalla selosteita eri etäisyyksiltä. Tutkimusasetelmaksi muodostuu semioottisten käsitteiden ohjaama narratiivinen analyysi, jolla päästään kiinni selosteissa ilmeneviin merkityksenantoihin. Tutkielmassa syvennytään sekä rikospaikkaselosteiden sisältöön että niiden kertomisen tapaan.

Rikospaikkaselosteet heijastavat tilannetta rikospaikalta sillä kerronta on sirpaleista, osin epäloogista ja vain todistettaviin seikkoihin perustuvaa. Samalla kun selosteet pyrkivät asiallisuuteen ja rakentavat vahvaa totuudenkaltaisuutta, ne sisältävät luokitteluja ja sukupuolittuneisuutta. Selosteissa kerronnan tyyli vaihtelee ja ne painottuvat fyysisten toimien kertomiseen. Selosteet rakentavat vahvan luottamussopimuksen lukijan ja kertojan välille, ja saavat aikaan vaikutelman, että intressitön kertoja kertoo tilanteesta juuri kuten se on ollut. Kertomuksina selosteet ovat tunteisiin vetoavia vaikkakaan eivät paatoksellisia, ne järjestyvät eri tavoin ja osassa tapahtumien kulku jää epäselväksi.

This thesis focuses on crime-scene reports written by the Finnish police from places of homicide. As research material the thesis includes 15 crime-scene reports, which are origi-nally from research material of an assessment study concerning the effectiveness of MOVE! -rehabilitation programme (2014). Homicides are more common in Finland than in other Nordic countries and profiled as a problem of alcohol addicted, marginalized, middle-aged men. Despite the long research tradition and governmental interventions the number of homicides has not significantly decreased, which directs attention to cultural backgrounds of the phenomenon. The thesis submerges in the narratives constructed by an institutionalized professional body from lethal violence, and interest focuses on the way homicide is made meaningful in police crimescene reports.

Violence is a significant, enduring and universal problem. Stance toward violence and its related consequences depend on historic-cultural environment, which can be studied by analyzing linguistic expressions. Narratives are means to structure the world, and they partake in constructing the reality as well as in ethical considerations. Engaging in social constructivism, narratives of homicide written by the police are regarded in the thesis as one presentation of lived reality. As a part of official preliminary investigation police text has pragmatic effects in the legal system, where the connection of the reports to their social contexts is easily hidden. The cultural outlines of crime-scene reports are sought in the thesis from theoretical frame of reference of semiotic sociology, by interpreting reports from various distances. Narrative analysis guided by semiotic concepts forms a research frame, which enables to reach the meaning making manifested in the reports. In the thesis, both the content and the mode of narration in the crime-scene reports are addressed. Crime-scene reports reflect the situation from the crime-scene for the narration is frag

Crime-scene reports reflect the situation from the crime-scene for the narration is fragmented, partly illogical, and based only on provable matters. As the reports strive for objectivity and build strong verisimilitude, they simultaneously include classifications and gendered narration. Style of narration varies in the reports and they focus on narrating physical action. Reports build a strong confidence agreement between a reader and a narrator, and create an impression as though a narrator without one's own interests explains the situation precisely as it happened. As stories reports are emotionally appealing though not full of pathos, they are formed in different ways and in part of them the flow of occurrences remains unclear.