Valokuvaan nappaamme naurusi sun: taideperusteinen dialogi siltojen rakentajana

Abstract

Kartoitan tutkielmassani nykytaiteen ja kuvataidekasvatuksen rajapintoja, ja kehitän taideperustaisella tutkimuksella, a/r/tografian menetelmää hyödyntäen työkaluja oman kuvataidekasvattajan työni tueksi. Olen kiinnostunut siitä, millä keinoin valokuvataiteilija-kuvataidekasvattaja ja aikuinen oppija voivat tehdä valokuvateoksia yhdessä. Tutkimukseni perustuu suunnittelemaani Valokuvaan nappaamme naurusi sun - taideprojektiin, jonka aikana toteutin viiden aikuisen oppijan kanssa yhdessä omaelämäkerrallisiin narratiiveihin pohjautuvia, nauruaiheisia valokuvateoksia. Samalla loimme projektin osallistujien kanssa laajan tutkimusaineiston, eli aikuiset oppijat olivat myös kanssatutkijoitani. Aineiston käsittelin narratiivisella analyysimenetelmällä. Valokuvateokset koottiin esille Rovaniemellä ja Kuopiossa olleisiin näyttelyihin, jotka ovat tutkielmani taiteellinen osuus. Tutkimukseni osoittaa valokuvateosten yhdessä tekemisen perustuneen luottamuksellisten ja tasa-arvoisten vuorovaikutussuhteiden luomiseen, alustavien kuvasuunnitelmien ja sommitelmien tekemiseen, toiminnassa mukana olleiden motivaatioon, käytössä olleisiin resursseihin, sattumiin, kuvaustilanteiden vuorovaikutuksellisiin, poikkitaiteellisiin ja taideperustaisiin työskentelytapoihin, pitkäaikaiseen dialogiin, yhteiseen päätöksentekoon sekä yhteisöllisten omakuvien merkityksenantoon kaikkien toiminnassa mukana olleiden kesken. Avainsana kuvaustilanteissa yhdessä toimimiselle oli välissä, jolloin kuvat syntyivät kameran edessä ja takana molemminpuolisella kokeilulla ja toiselle erilaisia yllykkeitä antamalla. Aikuisille oppijoille oli merkityksellistä se, että minäkin heittäydyin toiminnan aikana kuvattavaksi heidän tavoin. Tutkimustulokseni on, että valokuvateokset syntyivät pitkäaikaisessa ja taideperustaisessa dialogissa, jossa hyödynnettiin narratiivisen työskentelyn, dialogin, dialogisen estetiikan, yhteisöllisen omakuvan ja valokuvauksen menetelmiä toisiaan risteävillä tavoilla. Yhdessä tekeminen tulisi nähdä kuvien ottamisen sijaan ennen kaikkea prosessina ja yhteisenä matkana – teostavoitteesta huolimatta.

In my pro gradu thesis I survey interfaces of comtemporary art and art education and develope my working methods as an art educator. I make arts-based research by using method of a/r/tography. My interest is how I as a photographic artist and an art educator an make a piece of photography with an adult learner. My study bases on a project Valokuvaan nappaamme naurusi sun organised and planned by me. During the project I made a piece of photography with each five adult learner. Pieces of photography bases on participants autobiographical narratives about laugh. Together with participant we also create data and adult learners were my coresearchers. I analyzed data with narrative analysis. Pieces of photography were exhibited in Rovaniemi and Kuopio. Exhibitions are the artistic part of my pro gradu thesis. My study shows that making pieces of photography together in Valokuvaan nappaamme naurusi sun project based on trustworthy and equal relationships, premilinary made sketches and compositions, participants good motivation, available resources, happenstances, to find interactional and useful arts-based working methods, to have a long-term dialogue, to make decisions together and resignify photographs among all adult learners that participated in the project. Photographs were made both behind and in the front of the camera by experimenting and having interaction while working together. Adult learners felt important that also I got photographed like they did. As the result of this study I discovered that these pieces of photography were made in a long-term and arts-based dialogue. Project based on narrative, dialogical, dialogical aesthetics and photographigal methods. My conclusion is that making pieces of photography should be seen more as a process and sharing an meaningful experience together rather than only taking photographs.