Millaiset käytänteet rakentavat oikeudenmukaisuutta ja johtajuutta : autoetnografinen tutkimus jalkapalloerotuomarin toiminnasta

Abstract

Nykyajan työelämä on monilla aloilla projektimaista, hektistä, ja pirstaleista. Esimiehet joutuvat kohtaamaan paljon lyhytaikaisia tilanteita (mm. konflikteja, päivittäisiä tilanteita, valituksia), jolloin heiltä odotetaan oikeudenmukaista ratkaisua sekä päätöstä asian eteenpäin viemiseksi. Sama pätee myös jalkapalloerotuomarin toimintaan: he joutuvat kohtamaan lyhytaikaisia tilanteita, tekemään nopeita päätöksiä ja vastaamaan pelaajien odotuksiin oikeudenmukaisesta päätöksestä. Tutkimuksessani johtajuutta käsitellään jatkuvasti muodostettuna ja ylläpidettynä. Erotuomarin johtajuus ei ole itsestäänselvyys, vaan erotuomarin pitää omilla käytännöillään aktiivisesti ylläpitää hänelle annettua mahdollisuutta johtaa. Tutkimuksessa huomioidaan, että urheilukontekstinen tutkimus voi urheiluun luontaisesti kuuluvan kehollisuuden ja kehollisen tiedostamisen avulla tuottaa uutta arvoa johtajuustutkimuksiin.

Tutkimukseni käytäntöteoreettisessa viitekehyksessä keskitytään siihen, miten erotuomarin keholliset, aistilliset ja rytmilliset vuorovaikutuskäytännöt rakentavat oikeudenmukaisuutta ja johtajuutta. Tutkimusmenetelmäni on autoetnografia, jonka avulla pystytään tutkimaan piileviä ilmiöitä haastaen perinteiset akateemiset käytänteet. Autoetnografia mahdollistaa tutkimuksessani erotuomarin näkökulmasta sisäpiiriläisen tiedon käytänteistä, joita käytän omassa toiminnassani.

Tutkimukseni identifioi oikeudenmukaisuuden ja johtajuuden rakentuvan voimakkaasti kehollisessa vuorovaikutuksessa, jossa päätöksentekeminen harkinnanvaraisesti on rajattu aikaan ja tilanteeseen. Näitä vuorovaikutuskäytänteitä ovat käsien ja kehon liikkeet, katsekontaktin ylläpitäminen, äänensävyn mukauttaminen, ajan hallitseminen (rytmitys), objektien käyttäminen ja kosketus.

Tutkimukseni laajempi anti johtajuustutkimukseen on havainnointi siitä, miten keholliset käytänteet luovat ajallisesti rajoitetuissa tilanteissa vahvasti johtajuutta. Kun rationaalisuudelle ei ole aikaa tai paikkaa, vuorovaikutuskäytänteet nousevat isoksi osaksi johtajuutta. Tutkimukseni antaa myös johtajuustutkimukseen ajatuksen jatkuvasti muuttuvasta johtajuudesta, jossa eri tilanteissa hyväksytään erilainen johtajuus. Esimerkiksi, raa’alta näyttävä johtajuus voi olla hyväksyttävää tietynlaisessa tilanteessa.