Ms-tautiin sairastuneiden työntekijöiden kokemukset työuran muutoksesta ja vuorovaikutuksesta esimiesten kanssa

Abstract

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan yhdeksän MS-tautia sairastavan aikuisen työelämää. Analysoin teemahaastatteluiden avulla kerättyjä sairastuneiden kokemuksia aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä. Pyrin tuottamaan johtamisen psykologian näkökulmasta tietoa sellaisista tekijöistä, jotka auttavat MS-tautia sairastavaa jatkamaan ja voimaan hyvin työelämässä. Lähestyn sairastumista muutoksena, joka koskettaa sekä sairastuvaa itseään että hänen työympäristöänsä. Erityisen huomioni kohteena ovat 1. sairastumisen ajankohta, 2. sairaus työuralla, 3. esimiestyöhön ja johtamiseen liittyvä vuorovaikutus sekä 4. työn merkitys MS-tautia sairastavalle.

MS-tauti on hajapesäkkeinen keskushermoston sairaus, jonka moninaiset oireet aiheutuvat hermokudoksen ja sitä suojaavan kuorikerroksen eli niin sanotun myeliinitupen vauriosta. MS-tautia sairastaa noin 7 000 suomalaista ja se on Suomessa nuorten aikuisten yleisin vakava neurologinen sairaus ja suuri ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä aiheuttava tekijä, jolla on myös kansantaloudellista merkitystä. Uusien, entistä tehokkaampien lääkehoitojen saapuminen markkinoille muuttaa taudin todennäköistä kehityskulkua aiempaa parempaan suuntaan. Aiempaa myönteisemmät tulevaisuudennäkymät eivät ole kuitenkaan vielä saavuttaneet laajaa tietoisuutta, ja MS-tautiin sairastumista pidetään usein edelleen katastrofina. Tämän tutkimuksen tarkoitus onkin näyttää, että katastrofioletus on nykyisin ainakin MS-taudin lievempiä tautimuotoja sairastavien osalta jokseenkin tarpeeton.

Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että pitkä työura on erilaisista hankaluuksista huolimatta täysin mahdollinen MS-tautia sairastavalle. Sairauden aiheuttaman muutostilanteen hallinta näyttäytyy haasteena, jonka onnistunut haltuunotto edellyttää esimieheltä ja työyhteisöltä luottamusta ja hyvää kommunikaatiota. Jos luottamus mahdollistaa sairaudesta kertomisen esimiehelle ja hän kykenee ottamaan tiedon vastaan rakentavasti, voidaan työpaikalla neuvotella erilaisista yksilöllisistä ja tilannekohtaisista työn mukauttamistoimista. Työ muodostaa tutkimuksen tulosten valossa aikuisen elämään kuuluvan merkityssisällön, johon liittyy pyrkimys autonomiaan ja itsensä kehittämiseen. Työhön liittyviksi merkityksiksi osoittautuvat myös huolenpidon etiikka ja hyvät sosiaaliset suhteet.