Lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntäminen oikeudenkäynnissä

Abstract

Tutkielma käsittelee lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämistä tuomioistuimessa. Tarkoituksena on selvittää, miten todisteen hyödynnettävyyteen vaikuttaa se, että todiste on saatu lainvastaisesti. Toisena tutkimusongelma on, aktualisoituuko lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämiskielto vain todistusmetodikiellon ollessa kyseessä vai voiko se aktualisoitua myös todistuskeino- ja todistusteemakiellon kohdalla. Lopuksi on pyritty löytämään vastausta myös siihen, vastaako todisteen hyödyntämiskiellon yleissäännös (OK 17:25.3) Euroopan ihmisoike-ustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä.

Lyhyinä johtopäätöksinä todettakoon, että lainvastaisesti hankitun todisteen hyödynnettävyyteen vaikuttaa punninta asian laadun, todisteen hankkimistapaan liittyvän oikeudenloukkauksen vakavuuden, todisteen hankkimistavan merkitys todisteen luotettavuudelle, todisteen merkitys asian ratkaisemisen kannalta välillä sekä muut olosuhteet. Harkinta on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiseen tähtäävää kokonaisharkintaa. Hyödyntämiskiellon aktualisoitumiseen muun kuin todistusmetodikiellon ollessa kyseessä vaikuttaa kyseisen todistamiskiellon (ja samoin myös hyödyntämiskiellon) absoluuttisuus tai relatiivisuus. Lopuksi voidaan todeta, että hyödyntämiskiellon yleissäännös (OK 17:25.3) vastaa EIT:n ratkaisukäytäntöä.

Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tutkimusmetodina on tekstianalyysi. Lähteinä tutkimuksessa ovat viranomaislähteet, oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntöä niin kansalliselta, kuin kansainväliseltäkin tasolta.