”Se on jatkuvaa keskustelua. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta. Se on tunteiden paloa, ylhäällä ja alhaalla olevia tunteita.” : lähiesimies psykologisten sopimusten aallokossa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lähiesimiesten ja alaisten välisten psykologisten sopimusten muodostumista ja sisältöä sekä esimiesten kokemuksia sopimusten rikkoontumisista. Sekundaarisena mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on mahdollisten organisatoristen ansojen esiintyminen ja niiden yhteys psykologisiin sopimuksiin.

Laadullisen tutkimuksen pääasiallinen viitekehys on teoria psykologisista sopimuksista. Empiirinen aineisto on hankittu teemahaastattelulla ja analysoitu Grounded theory- menetelmän koodausprosessia noudattaen. Tutkimuksen kunnalliset organisaatiot sijoittuvat varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja perusterveydenhuollon toimintaympäristöihin. Työelämässä tapahtuneet muutokset vaikuttavat myös psykologisten sopimusten muodostumiseen ja sisältöön. Perinteisesti pitkien työsuhteiden kuntaorganisaatiossa määräaikaiset työsuhteet ovat yleistyneet. Muutoksista huolimatta lähiesimiehillä ja alaisilla on keskinäisiä odotuksia ja lupauksia suhteessa työhön. Tutkimus valottaa aiheen lähiesimiesnäkökulmaa perinteisen työntekijänäkökulman sijaan.

Keskeisin tutkimustulos fokusoituu organisaatio- ja työyhteisötasolla tapahtuvaan lähiesimiehen ja alaisten kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Psykologisten sopimusten toimivuutta tukevat organisaatioissa käytössä olevat keinot eivät ratkaisevasti näytä estävän rikkoontumisia. Psykologista sopimusta rikotaan tai laiminlyödään sovittujen toimintatapojen, työkäyttäytymisen tai noudatettavien sopimusten yhteydessä. Esiin tulleet organisatoriset ansat liittyvät kiinteästi muodostettuihin psykologisiin sopimuksiin ja niiden rikkoontumistilanteeseen jääden työntekijän pinttyneeksi toimintatavaksi, joka hiertää organisaation toimintaa työntekijöiden keskinäisiä suhteita. Lähiesimiehet pyrkivät systemaattisesti uudelleen neuvottelemaan rikkoontuneita sopimuksia. Psykologisten sopimusten uudelleen neuvottelu koetaan kuitenkin haasteelliseksi ja turhauttavaksi. Tutkimustulosten mukaan lähiesimiehet kokevat tarvitsevansa täydennyskoulutusta vuorovaikutukseen ja yksilöiden kohtaamiseen. Systemaattisen työtoiminnan tuen puuttuessa esimiehet kokivat työnsä yksinäiseksi. Haastatteluaineisto kiinnitti huomion psykologisten sopimusten rikkoontumiseen liittyvien työtekijöiden organisaatiositoutumattomuuteen ja käsitykseen omasta perustehtävästään.