Kritiikin paikka: kuvataidekritiikin mahdollisuudet simulaatiokulttuurissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuvataidekritiikin mahdollisuuksia simulaatiokulttuurissa. Simulaatiokulttuurilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa, sellaista kulttuurista tilannetta, jossa media on muuttanut havaintoympäristöä. Todellisuuden korvike, simulaatio jäsentää meidän todellisuuden havainnointiamme myös silloin kun emme katso televisiota tai elokuvaa. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Menetelmä on monimenetelmällinen, jossa painottuu lähinnä mediafilosofinen ja taidefilosofinen lähestymistapa. Mediafilosofiset käsitteellistykset, joiden avulla kuvataan simulaatiokulttuuria, suhteutetaan taidekritiikin tehtäviin. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten taidekritiikin tekeminen on mahdollista monimediallisin menetelmin, eikä pelkästään kirjoitettuna tekstinä. Tämän osoittamisessa mahdolliseksi tukeudutaan Mauri Ylä-Kotolan Jean Luc Godaria mediafilosofina käsittelevässä tutkimuksessa kehittelemiin käsitteisiin. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on se, että toimiakseen uudessa kulttuurisessa tilanteessa kuvataidekritiikin tulisi muuttua keskustelevampaan suuntaan. Perinteinen taidekriitikon rooli, jossa taidekriitikko toimii merkitysten määrittelijänä, saa rinnalleen keskustelevan asiantuntijan roolin.