Työaikapankit teknologiateollisuudessa

Abstract

Työaikapankilla tarkoitetaan paikallisesti sovittuja työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelyjä, joiden avulla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja lainata sekä yhdistää toisiinsa pitkäjänteisesti. Työaikapankkijärjestely on toteutettava työaika- ja vuosilomalain säännösten sekä työehtosopimusten määräysten rajoissa ja niissä säädettyjä menettelytapoja noudattaen. Normien etusijajärjestyksestä johtuu, että ristiriitatilanteessa alemman tasoinen normi lähtökohtaisesti syrjäytyy ja sen sijaan noudatetaan ylempänä etusijajärjestyksessä olevaa normia. Työehdoista voidaan sopia paikallisesti työntekijän etujen tasoa heikentäen ainoastaan, mikäli ylemmän asteiset normit tämän mahdollistavat.

Tutkielmassa selvitetään, miten työaikalainsäädännössä rajoitetaan paikallisten osapuolten sopimusvapautta työaikaan liittyvissä kysymyksissä. Lainsäädännössä työehtosopimusosapuolet on kelpuutettu sopimaan monista asioista lainsäädännöstä poiketen. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa on hyödynnetty näitä sopimismahdollisuuksia ja miten niitä on työehtosopimuksissa siirretty edelleen paikallistasolle. Käsittelytapa on lähinnä oikeusdogmaattinen eli lainopillinen.

Paikallisen sopimisen oikeudellinen perusta, rajat ja mahdollisuudet tilanteessa, jossa työehtosopimus sisältää nimenomaisia työaikapankkimääräyksiä poikkeavat tilanteesta, jossa tällaisia määräyksiä ei ole. Useimpien teknologiateollisuuden työaikapankkimääräysten mukaan työaikapankin osatekijöiksi sovittujen erien antamista koskevat aika- ja muut rajoitteet syrjäytyvät työaikapankkisopimuksella. Tämä mahdollistaa erilaisten työ- ja vapaa-ajan erien siirtämisen työaikapankkiin, jossa niiden alkuperää tai käyttöjärjestystä ei seurata, eikä niiden käytölle aseteta aikarajoja. Jotta työaikapankkisopimuksella voidaan syrjäyttää lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista johtuvat rajoitteet, on asiasta oltava nimenomainen määräys työehtosopimuksessa. Mikäli tällaista määräystä ei ole, ylemmän asteiset normit rajoittavat paikallisten osapuolten sopimusvapautta.

Lyhyesti on myös vertailtu, miten mahdollisuudet poiketa työlainsäädännön ja työehtosopimusten määräyksistä paikallisella sopimuksella vaihtelevat sen mukaan, noudattaako yritys työehtosopimusta normaalisitovana vai yleissitovuuden perusteella. Säännöllisen työajan osalta merkittäviä eroja ei ole, mutta muutoin sopimismahdollisuudet järjestäytymättömissä yrityksissä ovat suppeammat kuin järjestäytyneissä yrityksissä.