Salainen kotietsintä, kotirauha ja yksityisyyden suoja

Abstract

Perustuslaki antaa jokaiselle kansalaiselle suojaa yksityisyyden suojan loukkauksia vastaan. Toisaalta poliisi joutuu puuttumaan kansalaisten yksityisyyden suojaan suorittaessaan sille kuuluvia lakisääteisiä tehtäviään, eli ennalta estäessään, paljastaessaan tai selvittäessään tapahtuneita rikoksia, jotka kohdistuvat yleensä johonkin perustuslain suojaamaan oikeushyvään.

Kotietsintä on pakkokeinolaissa säädetty pakkokeino, jonka käyttöön vaadittujen edellytysten täyttyessä, poliisi voi päästä rikoksen selvittämiseksi kotirauhan suojaamalle alueelle, kuten asuntoon. Kotietsintää voidaan käyttää vain rikosten selvittämiseksi ja sisäministeriö käynnisti syksyllä 2014 selvityshankkeen selvittääkseen millä edellytyksillä kotietsintä voitaisiin tehdä poliisilain perusteella ja kohteelta salaa, rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi. Salainen kotietsintä kuuluisi poliisilain salaisiin tiedonhankintakeinoihin.

Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen kohteena on salainen kotietsintä ja yksityisyyden suoja. Pyrkimyksenä on perustuslain suojaaman yksityisyyden ja sen sisältämän kotirauhan suojan määrittelyn pohjalta selvittää ensin millaisilla edellytyksillä poliisi voi tehdä kotietsinnän ja millä keinoilla varmistetaan kotietsinnän kohteen haltijan oikeusturva. Tarkoituksena on tämän jälkeen tarkastella, millaisia elementtejä suunniteltuun salaiseen kotietsintään kuuluisi ja vastata kysymykseen, kuinka voimakkaasti salaisella kotietsinnällä rajoitettaisiin kansalaisten yksityisyyden suojaa ja tulisiko poliisin saada salainen kotietsintä toimivaltuudekseen.

Terrorismi ja vakava rikollisuus uhkaavat yhteiskunnan ja yksilöiden turvallisuutta, mikä aiheuttaa paineita lisätä poliisin toimivaltuuksia ja toisessa vaakakupissa on ihmisten yksityisyyden suoja. Tutkimuksen perusteella käy ilmi että rikosten ennalta estämiseen vaaditaan korkeammat ja konkreettiset epäilyt suunnitellusta rikoksesta. Salainen kotietsintä tulisi olemaan keinovalikoiman huipulla, eli sitä käytettäisiin vain vakavimpien rikosten estämiseen. Tutkimuksessa todetaan että salaisen kotietsintään liitetyt oikeusturvakeinot olisivat riittävät ja sen aiheuttama yksityisyyden suojan rajoitus olisi oikeasuhtainen suhteessa sen käyttökelpoisuuteen terrorismin ja vakavan rikollisuuden estämisessä.