Virkasalaisuusrikoksista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia virkasalaisuusrikosten toteutumista ja virkasalaisuusrikosten eri osatekijöitä. Tutkimuksessa tarkastellaan virkarikosten lyhyen taustoituksen lisäksi virkasalaisuusrikosten rakenteen eri osa-alueita: salassa pidettävän tiedon tai asiakirjan tai muun ilmaisukiellon alaisen tiedon käsitettä, sivullisen käsitettä, oikeudettomuuden käsitettä, paljastamisen käsitettä, asiakirjan tai tiedon käyttämistä omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi, virkasalaisuusrikoksia koskevaa tahallisuutta ja tuottamuksellisuutta sekä virkasalaisuusrikoksen vähäisyyden käsitettä. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on käytännöllinen lainoppi.

Virkasalaisuusrikokset kuuluvat virkarikoksiin, joista on säännelty rikoslain (19.12.1889/39) 40 luvussa (12.7.2002/604). Virkarikossäännöksiä voidaan soveltaa ainoastaan rikoslain 40 luvun 11 §:n mukaisiin virkamiehiin, jota käsitettä on määritelty tutkimuksen 2 luvussa. Kyseisessä luvussa on taustoitettu myös lyhyesti virkasalaisuuden kriminalisointiin johtaneita syitä ja eritelty virkasalaisuusrikosten rikostyyppiä.

Tutkimuksen 3 luvussa on käsitelty virkasalaisuusrikosten tunnusmerkistön varsinaisia osa-alueita, jotka on lueteltu edellä. Virkasalaisuusrikosten eri osa-alueiden sisältöä on mahdotonta määritellä täysin täsmällisesti erilaisten virkasalaisuusrikosten toteuttamistapojen sekä virkasalaisuusrikossäännösten huomattavan avoimuuden vuoksi, joten tutkimuksen 3 luku tarjoaa lähinnä esimerkkejä virkasalaisuusrikosten eri osa-alueiden mahdollisesta sisällöstä.

Tutkimuksen tutkimustulosten mukaan virkasalaisuusrikossäännöksen väljä muotoilu aiheuttaa tällä hetkellä korostettuja vaatimuksia virkasalaisuusrikosten täyttymistä koskevalle perusteluvelvollisuudelle, jotta perustuslain (11.6.1999/731) 21 §:n mukaisen oikeusturvaperussäännöksen toteutuminen voitaisiin taata mahdollisimman kattavasti. Tutkimus osoittaa legaliteettiperiaatteen ja blankorangaistuksen ongelmallisuuden virkarikossäännöksen kannalta. Tutkimustulosten mukaan salassapitonormistoja tulisi de lege ferenda pyrkiä edelleen keskittämään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (21.5.1999/621) ja salassa pidettäviä seikkoja koskevaa erityissääntelyä tulisi vastaavasti pyrkiä vähentämään. Myös virkasalaisuusnormistoihin liittyvää virkamiesten koulutusta tulisi pyrkiä lisäämään, ja pidemmällä aikavälillä saattaisi olla perusteltua pohtia myös virkamiesten kelpoisuusvaatimusten tiukentamista eräiltä osin. Myös virkasalaisuusrikoksiin liittyviä eettisiä kysymyksiä tulisi tutkimuksen tutkimustulosten mukaan painottaa nykyistä enemmän.