Aatteellinen ekstremistinen väkivalta ja sen ennaltaehkäisy osana viranomaistoimintaa Suomessa : tarkastelussa suomalaisten viranomaisten toiminta ja yhteistyö

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee aatteellisen ekstremistisen väkivallan ennaltaehkäisyä ja käsittelyä suomalaisessa viranomaistyössä. Tutkielman teoreettinen tausta on johtamisessa sekä rakenteellisessa sosiaalityössä. Menetelmänä käytettiin puolistrukturoituja haastatteluita. Haastattelut kohdistettiin ilmiön parissa työskenteleville avainasiantuntijoille sisäministeriössä, Helsingin poliisisosiaalityössä, Poliisihallituksessa sekä Helsingin kaupungilla.

Metodina tutkielmassa toimii Erving Goffmanin kehysanalyysi. Tutkielmassa tunnistettiin neljä kehystä, joiden kautta virkamiehet tarkastelivat toimintaa Suomessa: virkamiehisyys, kriittinen kehys, positiivinen kehys sekä rakenteellinen kehys.

Ilmiönä aatteellinen ekstremistinen väkivalta on suomalaisille viranomaisille suhteellisen uusi. Ilmiöön on herätty Suomessa laajemmin vuoden 2001 New Yorkin terroristiiskujen jälkeen. Suomessa valtion toimijoiden ohella merkittävin tekijä on Helsingin kaupunki sekä moniammatilliset Ankkuri-tiimit eri kaupungeissa. Ekstremistisen väkivallan kentällä Suomessa pidetään yhä suurimpana uhkana yksinäisiä tekijöitä, kuten kouluampujia. Ilmiö ei ole ainoastaan rikosoikeudellinen vaan sen käsittely koskee poliisin ohella useita viranomaisia, jotka työskentelevät ihmisten parissa.

Aatteellisen ekstremismin syyt kumpuavat syrjäytymisestä sekä osattomuudesta. Viranomaisten tulisi arkipäiväistää ilmiö ja ottaa se osaksi arkista työtään, muiden sosiaalisten kysymysten ohella. Suomessa viranomaisten yhteistyö on yleisesti hyvää ja luontevaa. Ongelmia aiheuttavat hierarkiarakenteet sekä hallinnon valta substanssia kohtaan. Virkamalli mahdollistaa yksittäisten ihmisten toimimisen toiminnan esteinä. Toiminnan kankeus myös hidastaa toimintaa merkittävästi.

Virkamiehillä on epäselvyyttä toiminnan johtavasta tahosta. Yleisesti sisäministeriö nähdään johtavana tahona, mutta sisäministeriössä ei toimintaa nähdä johdettavan mistään.

Viranomaisten on ymmärrettävä, että Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä, eikä Suomen syrjäinen sijainti suojaa Suomea enää kansainvälisiltä ilmiöiltä. Viranomaisten on myös ymmärrettävä maailman muuttuneen asenteellisesti ja aatteellisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Viranomaisten keskinäinen viestintä sekä yhteistyö muiden toimijoiden kanssa on tärkeää, jotta ilmiötä voidaan lähestyä kokonaisvaltaisesti. Virkamiehet tarvitsevat myös yhtenäistä koulutusta.

Sosiaalityön rooli aatteellisen ekstremistisen väkivallan kentällä painottuu kysymyksiin syrjäytymisen ja osattomuuden ennaltaehkäisystä. Sosiaalityö kykenee tunnistamaan riskikäyttäytymistä ja puuttumaan elementteihin, jotka johtavat ekstremistiseen käytökseen. Interventiot ja rakenteellinen suhtautuminen ilmiöön ja siihen johtaviin syihin mahdollistavat sosiaalityölle merkittävän roolin aatteellisen ekstremistisen väkivallan ja sen ennaltaehkäisyn kentällä.