Oikeus olla yksilö : tutkimus yksilön oikeuksien rakentumisesta

Abstract

Käsitykset oikeudenmukaisuuden sisällöistä ja toteuttamisesta ovat keskeisimpiä poliittisen kamppailun alueita. Tutkimus paneutuu oikeudenmukaisuuden käsittämisen muutokseen. Tutkimuksen keskiössä on murros luonnonoikeuden traditiossa. Murroksessa yhteisölähtöiset oikeudenmukaisuuskäsitykset haastetaan yksilölähtöisillä perusteilla. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella millaisille ajatuksille alkoivat rakentua yksilön oikeudet, jotka pyrkivät syrjäyttämään objektiivisen oikeuden yhteisölähtöisiä käsityksiä. Yksilön oikeudet ovat nykyisin länsimaisen oikeusjärjestyksen kulmakiviä. Keskeisimpänä murroksen syinä tutkimuksessa nähdään Aristoteleen maailman- ja ihmiskuvan kritiikki ja omistusoikeuden käsittämisen muutos, joka osittain myös pohjautuu suureen muutokseen ihmiskuvassa. Ajatus omistusoikeuden keskeisyydestä oikeuksien kehittymisessä on keskeinen näkökulma tutkimuksessa. Siihen liittyvät esimerkkikonfliktit sitovat tutkimuksen historiallisiin yhteiskunnallisiin tilanteisiin.

Oikeudenmukaisuuden käsittämisen murros on hyvin pitkäkestoinen. Tutkimus keskittyy varhaisiin muutoksiin filosofien teksteissä, jotka ovat ensimerkki alkavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Muutokset ajoittuvat keskiajan jälkipuolelle ja uuden ajan alkuun. Kulttuurisesti tutkimus rajautuu kristittyyn Länsi-Eurooppaan. Keskeisimpiä varhaisempaa ihmis- ja oikeudenmukaisuus käsityksiä kuvaavina lähteinä ovat Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen tekstit. Heidän ajatuksiaan kritisoineiden ja yksilölähtöistä ihmiskuvaa kehittäneiden filosofien Wilhelm Ockhamilaisen ja Ionannes Duns Scotuksen tekstit puolestaan valottavat ajattelua vapaasta yksilöstä. Modernien luonnonoikeusteoreetikoiden Samuel Pufendorfin, Hugo Grotiuksen, Thomas Hobbesin ja John Locken ajatukset ovat tutkimuksessa kuvaamassa niitä tapoja, joilla yksilölähtöistä ajattelua oikeutettiin lähinnä omistusoikeudesta käydyn keskustelun yhteydessä. Tartun filosofien ajatuksiin niin aiempien tutkimusten kuin heidän omien kirjoitustensa kautta.

Huomion kiinnittäminen yksilöön persoonallisen tahdon käyttäjänä, itsestään moraalisesti vastuussa olevana ja ensisijaisesti yksilönä muutti keskiaikaista ihmiskuvaa niin, että oikeudenmukaisuuden ymmärtämiseksi ja sen toteutumisen varmistamiseksi oli tarpeellista kehittää yksilön oikeuksien käsitteistö. Aluksi huomio keskittyi perustavimpiin luovuttamattomiin oikeuksiin kuten elämän säilyttämiseen. Omistusoikeuden modernisoituminen absoluuttiseksi ja ekslusiiviseksi ja sen käsittäminen laajasti itsensä omistamisena asemoivat omistamisen osaksi yksilön oikeuksien perustaa.