Velkojan asema keinotekoisessa järjestelyssä

Abstract

Tutkielma käsittelee velkojan asemaa tilanteissa, joissa omaisuus ulosmitataan keinotekoisen järjestelyn sivuuttavan säännöksen perusteella. Keinotekoiset järjestelyt ovat velallisen tekemiä omaisuusjärjestelyjä, joiden avulla hän pyrkii saattamaan omaisuuden ulosottotoimenpiteiden ulottumattomiin. Omaisuus on yleensä nimellisesti sivullisen, mutta velallinen silti hallitsee ja käyttää omaisuuteen omistajalle kuuluvaa määräysvaltaa. Tällaisten toimien kiertäminen on mahdollista UK 4:14:n perusteella.

Tutkielman ensimmäinen pääjakso käsittelee säännöstä ja sen taustatekijöitä. Jaksossa on tuotu esille myös keinotekoisen järjestelyn lähi-ilmiöt, samastus ja valeoikeustoimet. Myös tärkeä kysymys omistusoikeuden määrittelystä on käsitelty tässä luvussa. Toisessa pääjaksossa tarkastellaan keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisen edellytyksiä. Erityisesti keinotekoisuusedellytyksen täyttymisen avuksi on nostettu esille myös valeoikeustoimien tunnusmerkistö. Kolmannessa pääjaksossa esitellään ja analysoidaan korkeimman oikeuden ratkaisut koskien keinotekoisen järjestelyn sivuuttavan säännön soveltamista. Ratkaisut ajoittuvat vuoden 2004 ja 2011 välille. Neljännessä pääjaksossa pohditaan, millainen velkojan asema on korkeimman oikeuden ratkaisujen sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen perusteella.

Tutkielman näkökulma on velkojan asemassa. Säännös on alun perin otettu ulosottolainsäädäntöön, koska muuttuvassa ja kansainvälistyvässä maailmassa sinänsä hyväksyttäviä oikeudellisia muotoja käytettiin ulosoton välttämiseksi. Tällöin tavoitteena oli turvata myös velkojan oikeuksien toteutuminen. Korkeimman oikeuden ratkaisuissa huomio kiinnittyy erityisesti sivullisen asemaan. Korkein oikeus on ohjannut oikeuskäytäntöä verrattain paljon ja todennut, että säännöstä tulisi soveltaa vain poikkeustilanteessa. Jos sivullinen kykenee saattamaan todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan, ei omaisuutta tule ulosmitata velallisen omaisuutena.

Velkojan asema on keinotekoisen järjestelyn sivuuttavan säännön yhteydessä hyvä, vaikkakaan sitä ei korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa korosteta. Säännös antaa kuitenkin tietyissä tilanteissa velkojalle mahdollisuuden puuttua sellaisiin velallisen tekemiin järjestelyihin, joiden tarkoitus on loukata velkojan oikeuksia. Vaikka säännöksen soveltamiseen on suhtauduttava varauksellisesti, on se silti korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössäkin todettu todellisuudessa käyttökelpoiseksi keinoksi velkojan oikeuksien turvaamisessa.