”Sinisiä banaaneja ja Tiskiharha-Tarzaneita” : luovan vuorovaikutuksen mahdollisuudet lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Tutkimus käsitteli luovien menetelmien mahdollisuuksia vaikuttaa lastensuojelun sosiaalityön vuorovaikutuksen muodostumiseen lapsilähtöisesti. Tutkimus oli ajankohtainen, koska niukkojen lastensuojeluresurssien aikana keskeiseksi nousevat uusilla ja kekseliäillä tavoilla toteutetut auttamisen tavat. Luovat menetelmät ovat hyvä tapa kohdata asiakaslapsi lapsilähtöisesti ja voimaannuttavasti. Tutkimus oli laadullinen ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastattelemalla seitsemän sosiaalityöntekijää Lapin eri kunnista. Aineistona on käytetty lisäksi omia työmuistiinpanojani ja havaintojani kolmen vuoden ajalta. Analysoin aineistoani kysymällä siltä: Miten lastensuojelun vuorovaikutus muodostui sosiaalityöntekijöiden kokemana? Miten luovat menetelmät vaikuttivat lastensuojelun vuorovaikutukseen?

Tutkielmani osoitti, että sosiaalityöntekijät kokivat vuorovaikutuksen muodostumisen lapsen kanssa poikkeuksetta haastavaksi. Luovia menetelmiä käytettiin lähinnä tiedonkeräämisenä lapsen elämästä ja vain harvat käyttivät menetelmiä lapsen itseilmaisua tukevasti tai traumaattisten asioiden käsittelyä mahdollistavina elementteinä. Menetelmiä aktiivisesti käyttäville sosiaalityöntekijöille hyvän ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen löytyminen asiakassuhteessa oli työssä tärkeintä. Sosiaalityöntekijät kokivat vuorovaikutuksen lapsen kanssa kesyttelynä, jossa lasta seurattiin hyväksyvällä katseella ja haettiin samaa rytmiä lapsen kanssa. Luovien menetelmien avulla etsittiin ja löydettiin yhdessä käyttöohjeita lapsen kokemusmaailmaan.