Kun ikääntynyt nainen juo : miten tukea ikääntyneitä päihdeongelmaisia naisia?

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää ikääntyneille päihdeongelmaisille naisille kotiin jalkautuva päihdetyömalli. Päihdetyömallin perustana on naisten näkemys kotiin vietävästä päihdetyöstä osana naisten hyvinvoinnin tukemiseksi sekä asiakaslähtöisen gerontologisen sosiaalityön kehittämiseksi. Tutkimuksessa selvitettiin naisten kokemuksia kotiin jalkautuvan päihdetyön merkityksistä suhteessa heidän aiempaan päihdehistoriaansa. Tutkimusta varten haastateltiin viittä kotona yksin asuvaa, ikääntynyttä päihteidenkäyttäjä naista. Heillä oli pitkä päihdehistoria. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Feministiset haastattelut toteutettiin avoimen haastattelun keinoin, ja tulokset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen käsitteellisenä viitekehyksenä on ollut naistutkimus ja feministinen teoria.

Päihdetyömallin ytimeksi muodostui alkoholia käyttävän naisen ja sosiaalityöntekijän välinen kohtaaminen eli asiakaslähtöisyys. Naisten päihteidenkäytön tunnistaminen, mini-interventio, tukea antava keskustelu, etsivätyö, matalan kynnyksen palvelut ja kotikäynnit sekä verkostotyö olivat keskeiset työmenetelmät päihdetyömallissa. Naisten päihdekuntoutuksen jatkuvuus kotona tulisi turvata katkeamattomana myös laitoskuntoutusjakson jälkeen. Palveluita suunniteltaessa on tärkeää ottaa käyttöön naisten kokemusasiantuntijuus, naislähtöisen päihdetyönhoitomallin rakentamiseksi. Vaikeasti ja kroonisesti alkoholisoituneen naisen kotona kohtaaminen edellyttää sosiaalityöntekijältä monenlaista osaamista. Sosiaalityöntekijöiden pitäisi tuntea ikääntyneiden alkoholin käytön ominaispiirteet. Se edellyttää hyvää yhteistyötä ja verkostoitumista muiden palvelutahojen kanssa. Lisäksi olisi hyvä tuntea naisen elämäntilanne ja henkilöhistoria. Säännöllinen yhteydenpito naisiin edellyttää etsivän yhteistyön tekemistä vanhustenhuollon kanssa. Etsivän työn avulla olisi mahdollista vähentää naisten terveydellisiä riskejä päihderiippuvuuden edetessä.

Keskeinen haaste on ikääntyneiden naisten päihdetyön tiedonpuute. Gerontologisen sosiaalityön kentällä on vähän tietoa ikääntymisestä ja siihen liittyvistä toimintakyvyn muutoksista. Gerontologisessa sosiaalityössä ja päihdetyössä tarvitaan lisää koulutusta geriatriasta ja päihdehoidon diagnosoinnista. Keskeinen alue on päihteitä käyttävien yleistyvät muistisairaudet, jotka muuten jäävät piiloon päihdeongelmien taakse. Päihdetyön asiantuntijoiden pitää kehittää ja siirtää päihdetietoutta vanhus- ja hoitotyön ammattilaisten koulutukseen. Tulevaisuudessa ikääntyvien päihteitä käyttävien naisten tukemiseen olisi kehitettävä hyvinvoinnin, tunnistamisen ja ehkäisevän päihdetyön menetelmiä sekä niiden arviointia.