Sosiaalisen tuen merkitys parisuhteessa seksuaalista väkivaltaa kokeneelle naiselle

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää sosiaalisen tuen merkitys parisuhteessa seksuaalista väkivaltaa kokeneelle naiselle. Tutkimus tuo tietoa seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa kokeneiden naisten sosiaalisen tuen kokemuksista ja tarpeesta väkivaltaisessa elämäntilanteessa. Parisuhdeväkivalta on suhteellisen muuttumaton ilmiö Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa ja kulttuureissa. Se on yhteiskuntaa koskettava merkittävä sosiaalinen ongelma johon tulee puuttua. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan on kiinnitetty kansainvälisesti huomiota, mutta seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa on tutkittu vähän.

Tutkimus on laadullinen ja narratiivinen. Aineistona on viiden seksuaalista väkivaltaa parisuhteessa kokeneen naisen kirjoittamat tarinat. Useat parisuhdeväkivallan uhreja auttavat palveluntuottajat välittivät kirjoituspyyntöä parisuhdeväkivaltaa kokeneille naisille. Tarinat välittävät naisten omaa tapaa antaa asioille merkityksiä. Tutkimuskysymyksiin vastataan luomalla naisten tarinoista tulkinnallinen kuvaus parisuhteessa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan ja sosiaalisen tuen kokemuksien, teoreettisen ja käsitteellisen pohdinnan ja narratiivisen analyysin kautta.

Tutkimuksessa kuvataan aineiston naisten kokemuksia parisuhdeväkivallasta sekä väkivallan seurauksia uhrille. Seksuaaliseen väkivaltaa liittyy aina myös henkinen ja emotionaalinen väkivalta. Väkivallan seuraukset ovat moninaisia: syyllisyys, häpeä, pelko, luottamuksen menettäminen, yksinäisyys, voimattomuus, itsetuhoisuus. Tutkimuksen tulokset esitetään sosiaalisen tuen narratiiveina: tunnistaminen ja puheeksi otto, informatiivinen tuki, juridinen interventio ja traumasta selviytyminen. Parisuhdeväkivallasta ei haluta kertoa ulkopuolisille. On tärkeää, että läheinen tai ammatti-ihminen tunnistaa ja ottaa puheeksi väkivallan. Informatiivisella tuella on suuri merkitys avun ja tuen piiriin ohjautumiselle. Juridisella interventiolla on merkitystä väki-vallan ehkäisemiseen, uhrin suojaamiseen ja väkivallan pysäyttämiseen. Terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen merkitys korostuu traumasta selviytymisessä ja uhrin eheytymisen tukemisessa.