Esisopimuksen sitovuuden uhkatekijät
Laurila, Tuomo (2015)
Laurila, Tuomo
Lapin yliopisto
2015
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201604191107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201604191107
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää esisopimusta eniten uhkaavien tekijöiden, aukollisuuden ja kuluvan ajan ”johdannaisten”, eli riittävän täsmällisyyden ja edellytysopin oikeudellinen sisältö. Kun tutkitaan aukollisuuden esisopimuksen sitovuudelle tuottamaa uhkaa, pitää selvittää, kuinka aukollinen esisopimus saa oikeusjärjestyksen mukaan olla, jotta esisopimus
voidaan tulkita vielä sitovaksi. Tällöin on tavattu puhua riittävän täsmällisyyden vaatimuksesta. Esisopimuksen on täsmennettävä pääsopimuksen sisältö riittävän tarkasti, jotta
se olisi sitova. Näin ollen aukollisuutta tutkiessa olen päätynyt tutkimaan riittävän täsmällisyyden sisältöä. Edellytysoppia tutkin sen takia, koska tutkimukseni mukaan edellytysten
raukeamisen tilanteessa voidaan nykyään katsoa sovellettavan ensisijaisesti edellytysoppia esimerkiksi purkunormien sijaan. Edellytysten raukeamisen ongelmatilanteet aktualisoituvat
aukollisuuden tavoin esisopimuksissa herkemmin kuin muiden sopimusten kohdalla.
Sen lisäksi, että nämä kaksi kokonaisuutta aktualisoituvat esisopimuksissa herkemmin, niitä saatetaan myös soveltaa esisopimuksien kohdalla eritavalla kuin muissa sopimuksissa. Viimeksi lausuttu koskee lähinnä edellytysoppia, sillä riittävän täsmällisyyden ongelmassa on jo lähtöjään kyse esisopimuksia koskevasta problematiikasta. Näin ollen edellytysoppia koskevassa
osiossa tutkimuksessa tulee huomioida erot esisopimusten ja muiden sopimusten välillä.
voidaan tulkita vielä sitovaksi. Tällöin on tavattu puhua riittävän täsmällisyyden vaatimuksesta. Esisopimuksen on täsmennettävä pääsopimuksen sisältö riittävän tarkasti, jotta
se olisi sitova. Näin ollen aukollisuutta tutkiessa olen päätynyt tutkimaan riittävän täsmällisyyden sisältöä. Edellytysoppia tutkin sen takia, koska tutkimukseni mukaan edellytysten
raukeamisen tilanteessa voidaan nykyään katsoa sovellettavan ensisijaisesti edellytysoppia esimerkiksi purkunormien sijaan. Edellytysten raukeamisen ongelmatilanteet aktualisoituvat
aukollisuuden tavoin esisopimuksissa herkemmin kuin muiden sopimusten kohdalla.
Sen lisäksi, että nämä kaksi kokonaisuutta aktualisoituvat esisopimuksissa herkemmin, niitä saatetaan myös soveltaa esisopimuksien kohdalla eritavalla kuin muissa sopimuksissa. Viimeksi lausuttu koskee lähinnä edellytysoppia, sillä riittävän täsmällisyyden ongelmassa on jo lähtöjään kyse esisopimuksia koskevasta problematiikasta. Näin ollen edellytysoppia koskevassa
osiossa tutkimuksessa tulee huomioida erot esisopimusten ja muiden sopimusten välillä.
Kokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [4472]