Tiellä tavallisuuteen : sosiologinen tutkimus turvapaikanhakijoiden ja suomalaisen yhteiskunnan kohtaamisista

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella turvapaikanhakijoiden ja heitä työssään kohtaavien suomalaisten tekemiä kuvauksia turvapaikanhakijoiden tilanteesta sekä heidän mahdollisuuksistaan rakentaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan Suomessa. Oletuksena on, että erilaisten kulttuuriryhmien kohtaaminen on haasteellista kaikille osapuolille. Tutkielmaa varten haastateltiin kahdeksaa nuorta turvapaikanhakijaa ja neljää suomalaista sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaista. Maahanmuuttoa ilmiönä taustoitetaan etnisyys- ja monikulttuurisuusdiskurssien näkökulmasta. Tutkielman teoreettismetodologinen viitekehys on sosiaalisessa konstruktionismissa, sekä etnometodologisessa jäsenyyskategoriaanalyysissa, jonka perustavan oletuksen mukaan ihmiset rakentavat merkityksiä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kategorisointien avulla. Analyysissa ydinkysymys on, millaista sosiaalista todellisuutta haastateltavat tuottavat puheenvuoroissaan. Huomio kiinnittyy erityisesti kategorisointeihin, joiden voidaan tulkita rakentavan sosiaalista identiteettiä, ryhmärajoja sekä erilaisuutta tai samankaltaisuutta suhteessa muihin.

Keskeisinä teemoina molemmista aineistoista nousevat esille erilaisuus, ulkopuolisuus, täysivaltaisuus tai vajaavaltaisuus sekä aktiivinen toimijuus. Nämä kategoriat liittyvät sekä turvapaikanhakijoiden nykyhetkeen, että mahdolliseen tulevaisuuteen, josta piirtyy hyvin epämääräinen kuva. Molemmissa aineistoissa suomalaiseen yhteiskuntaan liittyminen tapahtuu opiskelun kautta.

Turvapaikanhakijoiden puheenvuoroissa kategorisointeja esiintyy vähän, ja sosiaaliset identiteetit rakentuvat yleisluontoisiksi ulkopuolisen, täysivaltaisen ja tavallisen ihmisen sekä aktiivisen toimijan kategorioiksi. Suomalaisten puheenvuoroissa käytetään paljon kategorisointeja ja tarkastellaan turvapaikanhakijoiden tilannetta monesta eri näkökulmasta. Kuvauksissa muotoillaan turvapaikanhakijoille toistuvasti erilaisen sekä vajaavaltaisen ihmisen kategoriajäsenyyttä.

Molemmissa haastatteluaineistoissa esiintyy tavallisuusretoriikaksi kutsuttua tavallisuuden rakentamista puheenvuoroissa. Suomalaisten puheenvuoroissa tavallisuus on suomalaisuutta, jota ei kyseenalaisteta. Turvapaikanhakijat edustavat erilaisuutta. Turvapaikanhakijat puolestaan rakentavat itselleen tavallisen ihmisen identiteettiä omissa puheenvuoroissaan, ja tämä voidaan nähdä heihin liitetyn erilaisen ja vieraan sosiaalisen identiteetin vastustamisena.

Analyysissa esille nousseista teemoista päätellen erilaisten kulttuurien kohtaamisissa on tärkeää huomioida täysivaltaisuuden ja tavallisuuden merkitys. Kun ne käsitetään luokituksina, jotka muodostetaan sosiaalisessa toiminnassa, niitä voi olla mahdollista hyödyntää tarkoituksellisesti kohdattaessa kokemuksellista vierautta ja erilaisuutta.