Syyttäjä esitutkinnassa

Abstract

Tutkielma käsittelee esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän välistä viranomaisyhteistyötä esitutkinnan aikana sekä syyttäjän toimivaltuuksia esitutkinnassa tutkinnan johtamisen näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään esitutkintayhteistyön sisältöä sekä sen vaikutusta rikosprosessiin erityisesti vuoden 2014 esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöuudistuksen näkökulmasta. Lisäksi selvitetään millaisia vaikutuskeinoja syyttäjällä on esitutkinnassa. Tältä osin tutkielma on suunnattu tutkinnanjohtajuuden tarkasteluun. Tutkielmassa esitetään ehdotuksia yhteistyön edelleen kehittämiseen, jotta esitutkinta olisi mahdollisimman joutuisa ja tehokas. Tutkielmassa selvennetään sitä, paranisiko vallitseva tilanne, mikäli syyttäjällä olisi nykyistä enemmän toimivaltuuksia esitutkinnassa ja tulisiko vallitsevaan asiantilaan jotakin lisäarvoa, jos syyttäjästä tehtäisiin tutkinnanjohtaja.

Työn lähestymistapa on lähinnä lainopillinen. Tutkielma sisältää lisäksi empiirisiä osioita, jotka pohjautuvat kihlakunnansyyttäjien haastatteluihin. Tutkielman asiayhteyksittäin esitetyissä oikeusvertailevissa osioissa peilataan Suomen järjestelmää Ruotsiin ja keskitytään pohtimaan, olisiko meillä jotakin omaksuttavaa siellä vallitsevasta esitutkinnan toimivaltasuhteiden järjestelystä.

Lainsäätäjä on epäonnistunut tavoitteessaan aikaansaada lainsäädäntöuudistuksen myötä velvoittavammat säännökset esitutkintayhteistyön osalta. Uudistuksen lopputuloksena syntyi yleisluontoista sääntelyä, joka ei velvoita toimijoita mihinkään. Toimijat tulisi pakottaa yhteistyöhön velvoittavin säännöksin. Lainsäätäjän tulisi ottaa kantaa sellaisiin ristiriitatilanteisiin, joissa esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän näkemykset eroavat, sillä selkeät toimivaltasuhteet luovat edellytykset hyvälle esitutkintayhteistyölle. Esitutkinnan edelleen tehostamiseksi syyttäjällä tulisi olla oikeus määrätä esitutkinnan rajoittamisesta omasta aloitteestaan.

Syyttäjävetoinen esitutkinta pakottaisi esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän yhteistyöhön. Tutkinnanjohtajuuden myötä syyttäjän valta lisääntyisi ja osapuolet tulisivat sidotuiksi tutkintaratkaisuihin. Syyttäjän tulisi johtaa esitutkintaa silloin, kun jotakuta voidaan epäillä rikoksesta. Tätä ennen sekä silloin, kun on kyse yksinkertaisista rikosasioista tutkinnan johtaminen kuuluisi esitutkintaviranomaiselle. Syyttäjä vastaisi esitutkinnan strategisesta johdosta ja oikeudellisesti merkittävästä puolesta. Esitutkintaviranomaiset vastaisivat tutkinnan operatiivisesta puolesta ja omaa osaamistaan vastaavista tehtävistä. Esitutkintaviranomainen vastaisi toimistaan syyttäjälle, jonka tulisi ohjata esitutkintaviranomaista.